Ongelmia

Tulihan se tukko meidänkin työmaalle. Asiat ovat sujahdelleet projektissa todella hienosti, lukuunottamatta maalämpöurakkaa. Nyt se meininki päätyi siihen pisteeseen, että kaikki aikataulut lensivät pepulleen. Maalämmön siirtoputket ovat möllöttäneet vierashuoneen ja suihkutilan välissä reilun kaksi kuukautta. Putkien oikea paikka on kodinhoitohuone. Olen toistuvasti kysellyt putkien siirtoa urakoitsijalta kahden kuukauden ajan sähköpostilla ja puhelimitse. Sähköposteihin ei ole vastattu ja puhelimessa asia on luvattu hoitaa. Ei ole tapahtunut mitään. Samainen firma asentaa myös vesikiertoisen lattialämmityksen, jonka asennusaika olisi ollut tällä viikolla. No, viimeviikon lopulla ilmoitin, ettei saada millään lattiaa kokonaan valmiiksi asennusta varten, kun ei tiedetä, mitä putkille pitäisi tehdä. Jo aiemmin yhteydenotossa viikolla 46 asia luvattiin hoitaa seuraavan viikon aikana. Ei hoidettu. Viimeviikolla luvattiin, että asia hoidetaan maanantaina. Ei hoidettu. Niinpä päätin turvautua vahvimpaan aseeseen, mitä tiedän, annoin urakoitsijan numeron Jarille. Jari pääsikin sopivaan vauhtiin ja huusi puhelimessa niin, että ukoissa tuli liikettä. Valitettavasti liian myöhään. Eilen raksalle saapui em. urakoitsijan aliurakoitsija, jonka kanssa päästiin asiasta sopuun ja selvyyteen. Pääsimme jatkamaan lattian laittoa, mutta hieman ennen puoltayötä oli pakko luovuttaa. Niinpä lattialämmitystä ei nyt saada asennettua eikä väliviikolla päästä valamaan. Kaiken lisäksi ylimääräisistä kustannuksista näyttää syntyvän riita. Urakoitsijan mielestä kustannukset eivät kuulu heille. He syyttävät meitä virheestä. Meidän mielestämme kustannukset eivät kuulu meille, koska urakoitsija ei ole hoitanut mitään hommaa ajoissa. Juttuhan on siis niin, että riita syntyi lämmönsiirtoputkien suojaputkista. Tilausvahvistuksessa selvästi lukee, ettei suojaputkia tarvita, jos porakaivo porataan ennen anturan tekoa. Juuri eilen muistutin urakoitsijaa, että kaivo porattiin reilu kuukausi ennen anturan tekoa. Tänä aikana kyselin siirtoputkia kerran viikossa. Urakoitsija lähetti ohjeen, jonka mukaan kehoitti meitä laittamaan suojaputket, kun en aikonut siirtää anturan tekoa. Unohti vain kertoa, että läpivientivaraus tarkoittaa sitä, että meidän olisi pitänyt ymmärtää vetää putket koko matkalle kaivosta kodinhoitohuoneeseen saakka. No, tästä on siis kaksi kuukautta. Sinä aikana olen kysellyt putkien siirtoa kerran viikossa. Silloin oli vielä sulan maan aika, taloa ei oltu pystytetty. Kustannukset olisivat olleet pieniä. Nyt maa on jäässä, talo on pystyssä. Tarvitaan lämpömattoja ja kaivuri. Asia on siis vielä auki. Uhkasin urakoitsijaa lakimiehellä enkä toivottanut hyvää joulua. Vaan hyvää ja rauhallista joulua teille uskolliset lukijani otan pian kinkun uunista ja ryhdyn joulun viettoon minäkin. Ja kaikkialla maassa oli rauha.

Pakko painaa pitkää päivää

Viime viikonloppuna oli tarkoituksena saada viemärit valmiiksi. Huomasimme kuitenkin lauantaina iltapäivällä, että tärkeitä osia on jäänyt ostamatta. Sinervön kauppa oli kuitenkin jo kiinni, joten olimme voimattomia. Mallailimme olemassa olevat putket ja mutkat hahmolleen ja vaihdoimme työkohdetta.Päätimme plätkiä ruoteita paikoilleen. Niinpä pyysin Jaria mittaamaan lappeen pituuden, jotta voisimme suorittaa laskutoimituksen, jolla selviää ruodeväli. Jari oli kovasti touhuissaan ja kiipesi pikkulipalle mittauspuuhiin. Huuteli sitten mitan minulle. Laskeskelin paperille kerto- ja jakolaskuja pitkän rimpsun. Katkoimme ruodepuut oikeaan mittaansa ja ryhdyimme puuhaan. Jari hillui katolla ja minä ojentelin ruoteita ylös ja pidin rakennustelinettä pystyssä. kahdenkymmenen asteen pakkanen alkoi kipristellä sormia ja varpaita ja päätin mennä sisään lämmittelemään. Pian tuli katolla hiljaista. Kuuntelin hetken ja menin ovelta huutelemaan, että onko ukko vielä katolla, vai humpsahtiko alas. Ylhäältä kuului Jarin apea ääni, että jokin oli mennyt pieleen. Jako ei täsmää. Tarkastin laskelmani ja julistin sen olevan täysin oikein. Pyysin Jaria tekemään tarkastusmittauksen lappeen pituudesta ja sieltähän se virhe löytyi. Mittanauha näytti aivan eri lukemaa kuin aikaisemmin. Varmaan joku halpismitta. Eipä siinä auttanut muu, kuin sorkkarauta laulamaan ja ruoteet irti. Naputtelimme naulat puista ja menimme tekemään uuden laskelman. Jari kävi vielä mittaamassa lappeen uudelleen ja mitta pysyi samana. Jarin kiivetessä uudestaan katolle naulapyssy kainalossa, ehdotin, että laittaisi alkuun vain muutamalla naulalla kunkin ruoteen, kunnes nähtäisiin, miten jako asettuu. Sain kannatusta ehdotukselleni. Tälläkerta mitta piti paikkansa ja pääsimme harjalle voittajina.
Mennellä viikolla olemme ahkeroineet iltaisin viemäreiden kanssa. Työpäivien päätteksi olemme vielä puuhastelleet Käpälämäessä muutaman tunnin sillä seurauksella, että viemärit on viritetty ja peitetty. Pitkät päivät jatkuvat vielä viikonlopunkin, koska ensiviikolla tulevat lattialämmityksen asentajat. Siihen mennessä täytyy olla styroksit, vesiputket,betoniverkot ja kaapelit oortningissa. Ei sitten muuta, kuin hihat heilumaan.

Lämmin pirtti

Saimme siis viimeviikon aikana talon alustavasti lämpöiseksi. Kovaa villaa on yläpohjassa 10 senttiä, jonka ansiosta puhallusvillan kanssa ei tarvitse pitää kiirettä. Lumi huushollista suli jo loppuviikosta, mutta kosteutta on riittänyt. Koska nykytaloissa on muovia seinissä ja katossa, kosteus ei niin vain pääsekään haihtumaan. Niinpä keksimme tuupata sadevesiputken sisätiloista aina katolle saakka, toimimaan ikäänkuin savupiippuna tai tässä tapauksessa höyrypiippuna. Lämpö ja kosteushan tunnetusti nousevat ylöspäin. Piippu onkin toiminut hyvin. Sora alkaa olla kuivaa, eikä katosta enää tipu vettä niskaan. Hyvä.Pirtissä kävi lämpötila jo +18 asteessa, mutta pienensimme puhaltimen tehoja saavuttaaksemme ideaalin työskentelylämpötilan. Viime viikonloppu meni huilatessa Aulangolla ja maanantaina kaatui viimeinen hirvi. Peuraporukasta eräs innokas kyttääjä ampui meille peurankin, joten saamme nyt keskittyä täysillä tärkeimpään harrastusten haittaamattomina.Tutkailimme Jarin kanssa piirustuksia eilen ja merkkailimme väliseinien paikkoja merkataksemme viemärien paikkoja oikeisiin paikkoihin. Hieman syntyi keskustelua wc-pönttöjen sijoituksesta, mutta pääsimme yksimieliseen ratkaisuun. Jari pyöriskeli merkkausmaalin kanssa ja luetteli tarvikkeita. Osoitteli sinne tänne ja puhui haaroituksista, mutkista, kuiva- ja märkäkaivoista sekä erisorttisista putkista. Minä seisoin tyhmänä vieressä ja yritin pysyä kärryillä. No, nyt vaan putkikauppaan ja tarvikkeet työmaalle. Sitten aletaan kaivamaan soran sisään putkia ja mutkia , joita pitkin on kakkaveden hyvä lasketella menemään.

Lunta luvassa, lunta tuvassa

Viimeviikon loppupuoli meni ihmettä ihaillessa. Simonsin Viola käpälämäessä. Veljenikin avovaimoineen oli lähtenyt viikonloppuna vartavasten taloa katsomaan. Esittelimme heille, missä mikäkin huone tulee sijaitsemaan, tyyliin: "Tuisku seisoo kodinhoitohuoneessa, minä olen keittiössä, Jari on makuuhuoneessa ja Harri vierashuoneessa, Vinski seikkailee saunassa. Viikonloppu vietettiin jahdissa, tuloksetta. Maanantaina mittari näytti -24 astetta. Huuh! Tiistaina Jarin serkku Tomi tuli Kaarinasta talkootöihin. Tavoitteena saada sisäkatto, vai mikä välipohja se on, valmiiksi niin, että lämpö alkaa pysyä pirtissä ja lumi talon sisältä sulaa. Ja tavoite on saavutettu. Rakennusmuovi on paikallaan, harvalaudoitus on paikallaan, naulausrimat on paikallaan...huomenna. Tuulensuojapahvit on paikallaan. Sitten vielä levitellään kymmenen senttiä kovaa villaa ja VOT! huusholli on lämmin. Minä itse kunnostauduin tänään asentamalla ikkunapellit silläaikaa kun pojat hakivat puutavaraa. Lisäksi siivoilin ympäristöstä kaikkia puunkappaleita ja muovin suikaleita ja muuta roinaa. Lisäksi keräilin villapaaleja yhteen kasaan ja suojailin muovilla. Niin se etenee kuin Kuopion juna. Nyt mennään saunaan.

Pystytysviikko

Vihdoin koitti viikko 47. Talopaketin pystytysviikko. Jännitys kasvoi lähes sietämättömäksi, ja niinpä heräsin tiistain vastaisena yönä jo kahdelta, pirteänä kuin peipponen, odottamaan Simonsin asentajia. Odotus oli pitkä, sillä Simonsin Sprintteri kaarsi Käpälämäkeen hiukan yli kymmenen aamupäivällä. Vöyristä saapui kaksi hiljaista miestä. Tervehdyksen mutistuaan he ryhtyivät poistamaan pressuja perustusten päältä. Seistä törrötin vieressä, kun miehet mittasivat ristimittoja ja tarkistivat vaaitusta laserin avulla. Usean OK:n jälkeen oli selvähköä, että perustus oli oikean kokoinen ja korkuinen. Saadakseni asiasta varmuuden, kyselin, miltä näyttää. Toinen Vöyriläinen sai sanottua, että ihan hyvältähän se. Yritin pitää keskusteluyhteyttä yllä, mutta yksinpuheluksi se paremmin meni. Totesin, että poikia pitää vääntää nenästä saadakseen heistä jotakin jutunjuurta irti, joten katsoin parhaimmaksi häipyä omiin hommiini. Muutaman tunnin pojat ahertelivat alajuoksujen ja pylväiden kanssa. Kävin aina välillä katselemassa homman etenemistä. Kahden aikaan iltapäivällä Sprintteri katosi mutkan taakse. Kävin peittelemässä aikaansaannoksen ja huhkin lumia sokkelin sisäpuolelta Jarin kanssa traktorin kauhaan. Kiikutimme rakennuspaikalle lautoja ja kakkosnelosia rakennusaikaisia tukia varten.
Keskiviikon vastaisena yönä heräsin puoli kolmelta, pirteänä kuin peipponen, odottamaan Simonsin asentajia. Odotus oli edellispäivää lyhyempi, sillä kirkkaat valot loistivat Käpälämäessä jo ennen seitsemää.Menin mäkeen minäkin. Siellä samaiset puheliaat miehet jo valmistelivat pystytystä. Julmetun pitkä rekka kolkotteli Ritajärventietä ja pysähtyi liittymämme kohdille. Lähdin naapuriin ilmoittamaan, että talo tulee. Naamatauluista keittiön ikkunassa päätellen, he olivat sen jo huomanneet. Ensimmäisessä rekassa oli kaikenlaista tilpehööriä ja kattotuolit. Katselimme keittiön ikkunasta, kun vaikuttavan kokoinen nosturihirviö humisteli tontille. Epäilimme, miten nosturi ja rekka taittuvat liittymästä, mutta sinne molemmat humahtivat. Teki melkein mieli aplodeerata. Lähdin innokkaana kuvaamaan, kun rekkaa alettiin tyhjentää. Kuvista ei juuri mitään tullut, kun oli vielä kovin pimeää. Sitten soi puhelin. Isäni ilmoitti, että kylän taksimies oli ilmoittanut, että siellä se on, meidän talo, Tuulikin ahteessa kyrmyllään. Aaarrrrgggghhh! Pahin pelkoni oli toteutunut. Elementtiauto ei päässyt Tuulikin ahdetta ylös, lähti luisumaan ja päätyi Tuulikin pellolle. Onneksi perävaunu pysyi kuitenkin pystyssä, miten kuten, mutta pystyssä se vielä oli. Tosin pahasti kallellaan. Kiirehdin paikalle ja totesin kuskille, että voi perse. Kuski oli samaa mieltä. Shokista toivuttuamme aloimme suunnitella, mitä vehkeitä tarvittaisiin auton ja talon pelastamiseen. Vähät minä siitä autosta, mutta talon pelastamiseen. Kuski esitti toivomuksena hiekkaa ja kaivuri. Lähdin toimittamaan asiaa. Isäni oli jo ehtinyt tilata hiekoitusta ja ryhdyimme hankkimaan kaivuria. Perusparannusta Ritajärventielle tekevä kaivuriukko lupasi lähteä tulemaan. Pystytykseen varattu nosturihirviö lähti kiertämään pikkuteitä pitkin taloauton taakse. Sitten vain odottelimme. Simons Elementiltä soitti Dan ja oli yhtä huolissaan, kuin mekin. Parin tunnin odotuksen jälkeen kaikki oli asemissa ja miehet virittelivät ketjuja perävaunun alle.Lopulta alkoi itse operaatio. Kaivuri piti pakettia pystyssä, kunnes nosturi sai sen irti maasta. Kuski ajoi rekkaa hiljaa eteenpäin ja nosturi käänsi perävaunun tielle. Eläköön! Talo oli taas tiellä. Kaivuria tarvittiin vielä vetämään taloauto ahteen päälle. Jo alkoi kielenkannat irrota yhdeltä sun toiselta, kuskilta ja pystyttäjältä. Katastrofi yhdistää. Iloisina ilmoitimme kaikille haaverista tietoisille, että vaara oli ohi. Näin pääsi itse päivän päätapahtuma alkamaan.  Isäni katseli pakettia ja kysyi, eikö meidän pirttiin enempää seiniä tule. Vakuutin tilanneeni kaikki tarvittavat seinät. Nosturi nosteli elementin toisensa jälkeen paikoilleen ja talo alkoi hahmottua. Elementit olivat säilyneet ehjinä ojakeikasta huolimatta. Ainoastaan yhdestä kohdasta oli muutama ulkoverhouspaneli mennyt rikki. Ne pystyy vaihtamaan. Kuskit ja autot häipyivät sitämukaa kun ne saatiin tyhjiksi. Nosturi häipyi, kun kaikki palaset olivat kohdillaan. Pystyttäjäpojat jäivät nakuttelemaan. Ja nakuttelivat myöhään iltaan saakka. Kahdeksalta illalla laittoivat vielä aluskatetta. Viimeistelyt jatkuu vielä tänään, mutta siellä se seisoo, pirtti, vesikatto päällä ja säleverhot ikkunoissa. Lämmitimme harjakaissaunan ja nautimme harjakaismaljan. Ikuisuudelta tuntunut odotus on päättynyt ja Jarikin pääsee nyt rakentamaan todenteolla. Kaikki talkootyöstä kiinnostuneet, tervetuloa!

Odotus päättymässä

Talvi on tullut Horniolle. Lunta lienee kymmenisen senttiä ja kiristyvää pakkasta näyttää kymmenen päivän sääennuste. Eilisaamuna soitti Leif Simons-Elementiltä. Oli katsellut asemapiirustusta ja kyseli, onko pihaliittymä kovin kapea. Vakuutin, ettei ole. Halusi myös tietää, mihin olimme nosturin ajatelleet asettuvan. Selitin, että pääoven eteen on tehty sille paikka lätkätystä sorasta. Tätä tietoa hän tarvitsi siksi, että tietävät pakata seinät kyytiin oikeassa järjestyksessä. Yipee! Pystytys edistyy nyt siten, että tiistaina tulee etujoukko asentamaan radonhuovan ja alajuoksut. Keskiviikkoaamuna seitsemältä tulee koko poppoo, nosturi ja taloauto. Sitten vaan lätkitään seinät pystyyn ja katto päälle. Suitsait. Majoituspaikkoja Leif tiedusteli myös. Suosittelin Ellivuoren hotellia. Meillä on vielä tiedossa lumitöitä ja hiekoitusta ennen pystyttäjien saapumista.Ensiviikolla tulee tämän Joulun isoin paketti.

Kaikki valmiina

Nonniin. Kaivosta on ahkerasti pumpattu vettä, jokapäivä n. kolme-neljä tuntia sitä on purskutettu mäkeen. Täytynee tutkituttaa veden laatu jossakin vaiheessa, mutta noin aistienvaraisesti tarkasteltuna vesi tuntuu olevan ok. Näyttää kirkkaalta ja maistuu...vedeltä. Join oman kaivon vettä pari lasillista, eikä tullut mitään havaittavia vaikutuksia, paitsi että jano sammui .Mittasin virtaaman neljän tunnin pumppauksen jälkeen. Tuloksena 18 litraa minuutissa, eli yli kuutio tunnissa. Se on kuulemma todella hyvä juttu. Sanoivat porakaivoihmiset. Sillä saralla siis kaikki ok. Perustushommatkin on valmiina. Perjantaina lakaisin sorat huitsiin sokkelin päältä, hieroin rahinalla kaikki laastimöykyt ja kökkäreet irti ja kaivoin Jarin suunnittelemalla työkalulla sorat styroksien välistä pois.(maailman v-mäisin homma oli se) Sitten peiteltiin sokkeli Jarppadeen kanssa huolellisesti. Ja onneksi peiteltiin, koska eilen tuli lunta. Lopuksi Jari vielä junttasi kakkosnelosia talotoimittajan ohjeiden mukaan perustusten sisä- ja ulkopuolelle rakennusaikaisia tukia varten. Näin. Joskohan se nyt olisi kaikinpuolin kunnossa taloa varten. Hiukan kyllä jännittää, miten taloauto pääsee tänne korpeen, varsinkin, jos keli on kahden viikon päästä tällainen. Olen päivä päivältä varmempi siitä, ettei se pääse tuota Tuulikin ahdetta ylös, lähtee sivuluisuun ja kaatuu kyljelleen Tuulikin pellolle. Arrgghh!

Vettä

Porakaivofirmasta tulivat puolenpäivän aikaan halkaisemaan kalliota. Menimme seuraamaan tapahtumaa. Ukkelit ruuttasivat ensin kaivon täyteen vettä. Sen jälkeen teipattiin vesiletkua, vaijeria ja pienempää letkua yhteen n. 40 metriä. Kaivoon laskettiin erikoisen näköinen mötikkä, joka jätettiin killumaan 40 metriin ja pumpattiin turvoksiin niin, että se tukki kaivonreijän. Sitten päästettiin vettä mötikän alapuolelle, jonne muodostui painetta niin paljon, että kalliohalkeamat antoivat periksi. Sen jälkeen jatkettiin veden pruuttaamista, jotta se laajentaisi halkeamia ja huuhtelisi epäpuhtaudet pois. Huitsia. Ukkelit sanoivat, että 80 metrissä oli pehmeä kohta, joka antoi periksi. Hyvä. Sitten päästettiin paine mötikän alapuolelta pois ja nostettiin rensselit kaivosta. Ukkelit tuuppasivat vesiputken kaivoon ja kytkivät pumpun. Käskivät pumpata neljä tuntia tänään ja huomenna uudestaan, jotta saadaan epäpuhdas vesi pois ja pystytään mittaamaan, kuinka paljon kaivoon tulee vettä. Annoimme pumpun pumpata nelisen tuntia ja vettä tuli putkesta koko pumppauksen ajan, eli kyllä sinne taitaa nyt vettä jostain tulla. No, tänään pumpataan uudestaan kolme-neljä tuntia, jonka jälkeen laitetaan astia alle ja mitataan, kuinka paljon vettä putkesta tulee minuutissa. Jännää. Kaivoa siis porattiin 120 metriä ja vesi tulvahti 80 metristä. Isäni totesi tavalliseen tapaansa, että porakaivofirma voikin nyt viedä sen ylimääräisen 40 metriä mennessään.

Edistystä suurin harppauksin

Kalle ja Jamppa huhkivat tontilla koko loppuviikon veivaten pitkiä päiviä. Loppuviikosta Jari haki tarvikkeita pojille ja autteli hommissa, kun joutui sairauslomalle tenniskyynerpään takia. !??! Pojat saivatkin runsaasti aikaan. Nyt on perustukset valmiina, kaikki putket ja pömpelit haudattu ja parisataa tonnia erilaisia murskeita levitetty ja lätkätty. Pieni fiba oli pojille käynyt sadevesiputkia ja -suppiloita laittaessa, yksi suppilo on väärässä paikassa, juuri terassin alla. Jep. Vaan eiköhän se saada siirrettyä oikeaan asemaan ennen talon tuloa. Vielä täytyy puhdistaa perustukset sorasta ja laastiroiskeista ja peittää huolellisesti. Sitten otetaankin mukava asento ja odotellaan talopaketin saapumista. Jups.

Melkein putkeen

Kalle tuli maanantaiaamuna tasailemaan tontilla lojuvia kivi- ja kantokasoja. Odottelin kieli pitkällä kaivon poraajia. Muutaman tunnin jyristelyn ja kolistelun jälkeen Kalle oli saanut pihamaamme näyttämään pihamaalta ja oli lähdössä toiselle työmaalle. Sovimme, että tilaan soraa aamuksi, niin hän pääsee kauhomaan sitä perustusten sisään heti aamutuimaan. Odottelin kieli pitkällä kaivon poraajia. Soitin soraukolle ja pyysin kolmea kuormaa 0-35 kalliomursketta aamuksi. Soraukko lupasi toimittaa. Odottelin kieli pitkällä kaivon poraajia. Sitten soitti Jari, jolle kaivoukko oli soittanut ja ilmoittanut, että tulevat vasta huomenna. Vai niin. Soitin Kallelle, että aikataulu muuttui, mutta hän arveli, että sopivat puuhastelemaan tontilla yht´aikaa. Tiistaiaamuna lähdin anivarhain kohti Kuopiota rengaskuorman kanssa. Kahdeksalta soitti Kalle ja kyseli, milloin soraa on tulossa. Lupasin tiedustaa asiaa. Soraukko kertoi iloisesti, että ensimmäinen kuorma tulee yhdeltätoista. Siis heti aamulla. Soitin ilouutisen Kallelle, joka tuumasi, että laittelevat patolevyä paikalleen soraa odotellessa. Puoli kymmeneltä Kalle soitti taas ja pyysi peruuttamaan sorakuormat siltä päivältä. Porakaivoukot olivat tulleet ja tukkineet koko tontin vehkeittensä kanssa. Niinpä minä rimputtamaan soraukolle asiaa. Mies ymmärsi yskän ja lupasi kuormat heti keskiviikkoaamusta. Niinpä. Palasin rengasmatkalta illansuussa, enkä jaksanut mennä tontille tarkastelemaan päivän saavutuksia. Jari päivitti, että kaivoa oli porattu 120 metriä ilman merkkiä vedestä ja yksi sorakuorma oli läpäissyt kaivoukkojen tiesulun. Hihhei ja hyvää yötä. Keskiviikkoaamuna kysyi Kalle taas soran aikataulua ja minä tiiustin ja kerrottiin, että yhdeksältä tulee ensimmäinen kuorma. Tarkstelimme kaikenlaisia piirustuksia saadaksemme selville, mihin kohtaan Kalle ja Jamppa tähtäävät takan ilmanottoputkea ja radonputken poistopäätä. Selvisihän ne lopulta, kun löysimme oikeat piirustukset tuosta raamatun paksuisesta piirustusmapista. Kaivovesi kiinnosti meitä sen verran, että pudotimme sinne kiven ja kuuntelimme, koska molskahtaa. Poltimme tupakit, kampasimme hiukset, harjasimme hampaat ja luimme pari kirjaa ja sitten jo molskahti. Ensimmäinen sorakuorma tuli puoli kymmeneltä ja sen jälkeen tavaraa alkoi tulla. Auto vieraili tontilla ainakin viisi kertaa. Pojat saivat perustukset täytettyä ja salaojaputkiakin laitettua. Iltapuhteina kaadoimme Jarin kanssa vielä pari kuusipuuta kakkakaivon tieltä. Jari sahasi ja minä hosuin kaatoraudan kanssa. Hyvin sujui yhteistyö, ei osuttu mihinkään arvokkaaseen. Simons Elementiltä soitti Dan ja juteltiin hirvistä ja niiden metsästämisestä ja koirista öbaut parikymmentä minuttia, ennenkuin hän ilmoitti, että pystytystä täytyy siirtää viikolla eteenpäin, mutta heti viikon 47 alussa tulevat. Ok.

H-hetki lähenee

Niin on ollut kiirettä, etten ole ehtinyt pitää teitä ajantasalla projektin suhteen, mutta yritetään... Viimeviikolla tuli Sinervön kaupalta kaikenlaista roinaa tontille. Lattia- ja routastyroksia kauheat kasat sekä putkia ja pömpeleitä. Kaikkea sitä tarvitsee maahan haudata. Salaoja- sadevesi- ja jätevesiputket, salaojakaivot., suojaputkia sähkölle, vedelle ja maalämmölle sekä kauhea kasa styroksia. Tarkastusputki paskaputkeen ja ihanihmepömpeli sadevesi- ja salaojaputkeen. Ja tietysti se kaikkein suurin pömpeli, eli 10m3 kakkavesipömpeli. Ja mitä vielä... No, haudataan, haudataan. Perustukset ovat patolevyä vaille valmiit. Tehtiin Jarin kanssa viisteet ja slammattiin perusmuuri, laitettiin sisäpuolen routaeristeet ja jatkettiin putket sekä tungettiin sähkökaapeli suojaputkeen.(Oli muuten vielä viheliäämpi homma, kuin sen kiven ja narun ravisteleminen sen putken läpi.) Jari sotki kuraa betonimyllyllä ja minä "viistin". Slammauksen jätin Jarin tehtäväksi, auttelin vain vedenhaussa ja kuran sotkemisessa. Arvatkaapa miksi? No siksi, että se jää näkyviin, elikkäs maanpinnalle. Minun viistämät viisteet Kalle hautaa armeliaasti soralla lähipäivinä. Kalle toi kaivurinsa takaisin sunnuntaina ja kävi tänään tasoittelemassa kanto- ja kivikasat metsään. Huomenna tulee, VIHDOINKIN, vesikaivon poraajat. Edellinen poraaja hävisi vissiinkin maanpäältä kokonaan. Eikä tämäkään ihan ole luvatussa aikataulussa pysynyt, mutta kohta pulppuaa raikas kaivovesi Käpälämäessä.Vaikkakin lämpökaivon poraamisen perusteella meille saattaa tulla vesi Kiinasta saakka. Kallekin tulee aamulla Jampan kanssa tekemään perustuksen täyttöä ja tiivistystä sekä laittelemaan putkia ja styrokseja maahan. Talopaketti tulee kolmen viikon päästä, eli se on varmaan  jo työn alla siellä Vöyrissä. Niin se vaan aika on hurahtanut. Äsken kesä- heinäkuussa talon tuloon tuntui olevan ikuisuus, nyt sitä kohta lastataan jonkun suomenruotsalaisen autoilijan rekkaan. Toivottavasti se saa pehmeän kyydin tänne Horniolle.

Putket kaivossa!

Lopetin ystävällisen lähestymistavan käytön lämpökaivoasioissa maanantaina. Olisi pitänyt vaihtaa taktiikkaa jo aikaisemmin. Tiistaina soitti Lämpöykkösestä mies ja selitti vuolaasti, kuinka on selvittänyt puuttuvien putkien kohtaloa. Alihankkija oli ilmeisesti mokannut. Kymmenen minuuttia puhelun loppumisesta soitti Turunseudun porakaivosta suomea murtaen puhuva nainen ja selitti vuolaasti, kuinka on selvittänyt puuttuvien putkien kohtaloa. Alihankkija oli ilmeisesti mokannut...? Molemmat soittajat lupasivat, että tälläviikolla tapahtuu. Keskiviikkona soitti suomea murtaen puhuva mies, joka tiedusteli, tarvitaanko kaivuria, kuinka pitkä matka kaivolta on perustusten sisään  jne. Ja viimein torstaina kahvitunnin aikaan tontille ilmestyi neljä ruotsia molkottavaa miestä. Kävin osoittelemassa suojaputket, jotka ovat heitä varten laitettu. Tunninverran miehet puuhastelivat ja häipyivät vähin äänin. Näin ilmestyivät lämmönkeruuputket kaivoon ja siirtoputket perustusten sisäpuolelle. Tosin sopimuksesta poiketen, ei maahankaivettuna, eikä peiteltynä, mutta kuitenkin. Nyt siis tiedämme, että ilmaisu: "putket ilmestyvät kaivoon lähipäivinä." tarkoittaa todellisuudessa:" joskus sitten, varmaan seuraavan kuluvan kuukauden aikana, tai silleen, sinne joku saattaa tulla putket kainalossa, tai tolleen, mutta en tiedä kuka ja mistä, mutta pitäis kyllä kai ollakin jo... ja silleen." No, putket möllöttää paikoillaan ja projekti etenee. Kävin pankissakin nostamassa lainasummaa edistymistodistuksen kanssa. Rahanmeno on aika huikeaa edelleen. Teimme Jarin kanssa laskelmia, paljonko routa- ja lattiaeristettä tarvitaan. Kauppalappuun kertyi kaikenlaista muutakin, kuten patolevyä, radonsuojaa, kierretankoja, tarkastusputki, sadevesiputkea ja sokkelilaastia. Pitää tänään käydä shoppailemassa, että päästään hommantouhuun viikonloppuna.

Antura ja perustusmuuri

Perjantaiaamuna aamuhämärissä tulivat työmiehet tontille. Laser alkoi piipittää ja työn ääniä alkoi kuulua. Kävin puolenpäivän aikaan katsomassa, mitä siellä tehdään. Lammitassu -anturamuotti kierteli talonpohjalla ja nurkkapukeista meni lankoja ristiin rastiin. Jätin miehet puuhiinsa. Puoli kahden aikaan tuli betoniauto. Tontilta kuului hurinaa ja laserin piipitystä. Ei mennyt kauaa, kun betoniauto jo hävisi mutkan taakse. Miehetkin hävisivät pian betoniauton jälkeen. Menimme katsomaan. Muotissa oli sileä betonikakku kovettumassa.
Lauantaiaamuna miehet tulivat takaisin. Itse lähdin hirvimetsälle. Metsästyksen jälkeen menin jälleen katsastamaan työn edistymistä. Anturan päälle oli ilmestynyt kaksi kerrosta lecaharkkoja.
Sunnuntaiaamuna miehet palasivat jälleen. Lähdin itse hirvimetsälle, kuten edellisenäkin päivänä. Illalla kuuden jälkeen soi puhelin, vastaava mestari oli käynyt rakennuksella ja huomautettavaa oli hieman ollut. Pojat olivat luvanneet korjata huomautuksen kohteet. Jälleen soi puhelin. Miehet olivat lähdössä. Kävimme katsastamassa valmiiksi muuratun muurin. Kerroin terveiset vastaavalta. Pojat olivat korjanneet vastaavan mestarin osoittamat kohteet ja muuraus oli valmis. Niinpä perustukset jäivät kuivumaan, kun  hieman harmistuneena lähdimme tontilta.

Ei mitään happeninkiä

Raksalla ei ole tapahtunut mitään sitten viimeisen blogitekstin. Geoukko kävi loppuviikosta ja viihtyi viitisen minuuttia. Lähetti todistuksen ja kolmensadan euron laskun. Hehee. Odottelemme edelleen maalämpömiehiä. Jari kaivoi eilen suojaputket maalämmön siirtoputkille, joten olen lähes satavarma, että ukot tulevat tänään. No, nytpä ovat siellä paikoillaan, putket. Vesikaivomies ilmoitti tulevansa maanantaina. Odoteltiin koko päivä, ei tullut. Eipä huomattu kysyä, minkä viikon maanantaina. Kallen porukka lupasi tulla perjantaiaamuna perustuksia tekemään. He varmasti tulevat, uskon niin. Kalle on ainakin tähänasti tullut tismalleen silloin, kun on luvannutkin. Näin sitä mennään.

Odotusta ja vettä

No niin, kävin haahuilemassa tontilla. Eilen äitimuorin ja tänään Maken kanssa. Odottelemme edelleen "lähipäivinä" tulevia maalämpömiehiä ja geoteknistä suunnittelijaa, geoukkoa, kuten olen häntä alkanut mielessäni ja facebookissa kutsua. "Lähipäivinä" lienee olevan aika suhteellinen käsite, sillä "lähipäivinä" tulevaksi luvattuja lämpöukkoja olen nyt odotellut puolitoista viikkoa. Geoukko lupasi tulla alkuviikosta ja huomennahan on keskiviikko, eli keskelläviikoa, ja sittenhän on jo... loppuviikko. Olen nyt kahden vaiheilla. Lähestynkö asianosaisia kohteliaasti sähköpostilla vai huudanko heille puhelimessa. Vai, lähestynkö heitä kohteliaasti puhelimella ja sitten huudan heille puhelimessa. Perustuksia tekevä iskujoukko on lähtökuopissa jossainpäin pimeintä Siuroa. Geoukko lienee lähtökuopissa jossainpäin pimeintä Tamperetta ja lämpöukot jossainpäin pimeintä Pirkkalaa. Ja hassuinta on se, että ilman geoukon ja lämpöukkojen odottelua, perustukset olisivat jo tukevasti paikoillaan. No, odottavan aika on tunnetusti pitkä. Katsoimme tänään kaivoon Maken kanssa. Siis lämpökaivoon. Jippii! siellä lillusteli vettä! Ja oli paljon vettä, ainakin 60-70 metriä. Se on hyvä asia se. Make intoutui tiputtelemaan kaivoon kiviä, että saisi tuntumaa, miten korkealla vesi on. Laitoin hatun ja kiven kiiruusti takaisin putken peitoksi, meinaa täyttä kaivomme kivillä, ihme mies.

Aloituskokous

Perjantaina aamulla pidettiin vihdoin aloituskokous. Sehän on tilaisuus, jossa tarkastusinsinööri käy katsastamassa rakennuspaikan, määrittelee rakennuksen korkeusaseman ja tekee huomautuksia puustosta tai muusta, jos on aihetta. Tilaisuudessa myös kirjataan hankkeen eri osapuolet, eli rakennuttaja, vastaava mestari, vastaavat työnjohtajat, urakoitsijat ja suunnittelijat. Insinööri oli hyvin tyytyväinen rakennuspaikkaan, eikä huomautettavaa ollut. Nimilistan olin tehnyt jo etukäteen säästääksemme aikaa. Niinpä kokous oli pääasiassa kahvittelua ja karhuista puhumista. Toki virallinenkin puoli hoidettiin kuntoon ja täytettiin pöytäkirja. Eli nyt olemme siinä tilanteessa, että ruvetaan riehumaan oikein todenteolla. Vastaava mestari tarkastaa työvaiheet ja kirjaa ne ylös. Myös minun täytyy pitää valvonta ja tarkastusasiakirjaa ja laatia rakennuksen käyttö- ja huolto-opas. Tästä tulee hauskaa. Torstaina kävi myös maanmittari lohkomassa tonttimme omaksi kiinteistöksi. 10600 neliön metsäinen tonttimme sai nimekseen Käpälämäki. Keksin sen aivan itse. Nimi on humoristinen ja monimerkityksellinen. Käpälä siksi, että alueella on elellyt paljon jäniksiä ja kettuja, ja nyt sinne muuttaa koiria. Mäki siksi, että... no, se on mäki. Lisäksi on hauskaa sanoa ihmisille, että "Lähdenpä tästä Käpälämäkeen". Missä Heli ja Jari on? Ne lähti Käpälämäkeen. HAHAA!

Perse edellä puuhun

No, niin, sain rakennusluvan postissa ja tutustuin sen ehtoihin. Hyvä. Ensimmäisenä luki pohjatutkimus. Mikä? Kallio on ammuttu, sorat on tasattu. Hupsista. No, otin reippaasti yhteyttä geoihmisiin. Selitin tilanteen, ja valittelin tietämättömyyttäni, ensikertalaisena kun asialla olen. Mies langattoman toisessa päässä ymmärsi tilanteeni ja hymähti myötätuntoisesti. Lupasi tulla tutkimaan alkuviikosta. Huh, huh. No, tontilla asiat ovat edenneet mukavasti. Leveä tie johtaa pohjille saakka. Pohjat on tasattu ja laitettu vaateriin. Soran seasta pilkistää viemäri- ja sähköputket. Oolrait. Maalämpöihmisten piti tulla "lähipäivinä" laittamaan omat putkensa, mutta ei ole näkynyt. No he kaivanevat ne tasatun soran läpi jollakin konstilla. Ihan ei ole kaikki mennyt siinä järjestyksessä, kuin opetuselokuvissa, mutta menneet ovat siltikin vaan. Sitäpaitsi, joku voisi tehdä opetuselokuvan pientalon rakentamisesta, ja se voitaisiin määrätä pakolliseksi jokaiselle, joka hakee rakennuslupaa. Ja kanteen voisi liimata varoitustarran:" Oletko nyt aivan varma? Hanke voi aiheuttaa stressitason nousua tai ennenaikaisen kuoleman." No, huumori sikseen. Laskuja tipahtelee postilaatikkoon siihen tahtiin, että täytyy ottaa kourallinen nitroja, ennenkuin niitä tohtii availla. Tällaista rakennuttajan elämää voisi hyvin verrata yrittäjän elämään. Kokoajan täytyy soittaa ja laulaa toisistaan mitääntietämättömien suunnittelijoiden ja talotoimittajan ja suunnittelijoiden ja rakennusviranomaisten ja suunnittelijoiden välillä. Organisoida, selittää, kysyä, pyytää ja tilata. Ainoa, mitä ei tarvitse tehdä, myydä. Ja siten tämä eroaakin yrittäjän elosta, tässä hommassa ei tule rahaa, sitä vaan menee. Ihmettelen vaan, miten sitä ennen rakennettiin? Mikkolan pirttikin on seissyt tukevasti tuolla mäellä viimevuosituhannen alusta saakka, enkä usko, että sitä rakennettaessa tarvittiin pää-, ARK-, kvv-, iv-, sähkö-, geotekninen-, pohjarakenne-ja rakennesuunnittelijoita. Niin se maailma muuttuu, Eskoseni.

Mursketta tulee

Aamulla piti tulla mursketta, ensimmäinen kuorma oli tilattu kymmeneksi. Se tuli puoli kahdentoista aikaan. Niinpä Kallella meni päivä odotteluksi. Hän kaivoi ojia putkituksia varten. Kun mursketta sitten alkoi tulla, saatiin tietä tehtyä lisää. Pieni pätkä. Sitten odoteltiin seuraavaa. Saatiin loppujenlopuksi tie pohjille saakka. Kalle lähti toisiin hommiin ja minä jäin Jarin kanssa laittamaan putkia hollille. Jari lähti Lammille ja minä jäin yksin putkien kanssa. Teippailin putkenpäät umpeen, ettei viemäri ole valmiiksi tukossa, kun se otetaan käyttöön. Sähkön suojaputki olikin kinkkinen vehje. Sinne kun täytyi pujottaa naru, että saa sitten aikanaan vetää sen avulla sähkökaapelin taloon. Sidoin mielestäni mukavan kokoisen kiven narun päähän, ja ajattelin, että helposti saan sen avulla narun putken läpi. Joopajoo. Puoleenväliin putkea kivi ja naru meni mukavasti (n.4m) sitten alkoivat vaikeudet. Vaikka kuinka nostelin, ravistelin, heitin putken monttuun, huhdoin ja kirosin, kivi ei mennyt eteenpäin, paremminkin alkoi tulemaan takaisin. Jouduin pitämään tuumaustauon. Sitten keksin, että tungen narua löysästi putken sisään ja sidon sen sitten kiinni, jolloin naru ei ainakaan pääse valumaan ulos putkesta. Menetelmä osoittautui käyttökelpoiseksi. Puolentunnin raivokkaan ravistelun ja heittelyn ja noitumisen jälkeen kivi lopulta tupsahti ulos putkesta. Pirullinen homma. Ensikerralla käytän jotain painavampaa. No, eteenpäin, sano mummo lumessa.

sata kuutiota kallioo

Räjäytystyöt saatiin hyvissä ajoin perjantaina valmiiksi. Noin sata kuutiota kallionpalasia lojuu pitkin piha-alueen reunamia. Kalle tasoitteli pienempiä kiviä talon pohjalle ja kouhi loput pois tieltä. Näin pääsemme maanantaina jatkamaan siitä, mihin jäätiin. Tilasin pari kasettikuormallista  isoa kalliomursketta  tienpohjalle maanantaiaamuksi.
Aloituskokouksen sovin alustavasti perjantaille. Sain rakennustarkastajalta luvan levittää sorat valmiiksi talon pohjalle alkuviikosta, vaikka kokousta ei ole vielä pidetty. Nyt sitten rentoudutaan viikonlopuksi ja ensiviikolla laitetaan tuulemaan murskeiden,salaoja-, sadevesi- ja viemäriputkien ja -kaivojen kanssa. Perjantaina olisi määrä tontin olla siinä kunnossa, että voidaan mäjäyttää perustukset pystyyn. Täältä tähän.

Tanner tömisee

Aamuvarhaisella kurvasi tontille kaksi Sprinteriä. Toisessa tuli porari ja toisessa panostaja. Leveällä pohjanmaan murteella iloiset veikot kyselivät, notta "ollahanko oikias paikas?" Perässä tuli lavetti kyydissään iso kasa räjäytysmattoja ja julmetun kokoinen poravaunu. Hälyytin Kallen paikalle nostelemaan mattoja pois kyydistä. Niin alkoi aikamoinen meteli, kun porahirviö rätisti reikiä kallioon. Piuhoja meni pitkin poikin ja räjähdelaatikoita oli siellä sun täällä. Katsoimme parhaaksi poistua paikalta. Yhden aikaan iltapäivästä tontilta kuului huuto,"Me ammutahan kohta!" Kokoonnuimme isäni kuistille odottamaan. Ja sitten kuului Tumps!, pari pientä kivenmurenaa putosi rengaslaanille ja maa tärähti tuntuvasti. Sitten alkoi taas poran rätinä ja kolina, kun Kalle kauhoi kiviä syrjään. Toisen räjäytyksen aikana olin Mouhijärvellä, mutta Make sanoi, ettei mitään lentänyt mattojen alta. Hannele väitti, että maa tärähti niin kovaa, että hän hyppäsi ilmaan saunakamarissa...epäilin, että hän liioittelee. Puoli neljän aikaan pommipojat lähtivät palatakseen aamulla. Eli vielä täytyy yksi lataus tehdä. Muisto vain, on muisto vain tuo kallio mun tontillain.

Odottavan aika on pitkä

Tontilla ei ole tapahtunut mitään maanantain jälkeen. Työt seisoo, kun odotetaan pommimiestä tulevaksi. Eilenillalla puhelimeni soi puoli yhdeksän aikaan, näytössä vilkkui tuntematon numero. Sanoin Jarille, että kukas minulle tällaiseen aikaan soittaa, mutta vastasin kuitenkin. Valmistauduin läksyttämään lehtimyyjää myöhäisestä soittoajasta, mutta soittaja osoittautui Jalasjärven pommimieheksi. Eläköön! Mies lupasi lähettää poravaunun heti aamusta. Kohta paukkuu!  Olikin mukava yllätys, että ensiviikolle luvattu räjäytys tapahtuukin jo tälläviikolla. No, uni ei sitten meinannut millään tulla silmään illalla, kun mietiskelin paperijuttuja, aloituskokousta, raha-asioita  ja lentäviä kivenkappaleita. Asiasta toiseen. Jarin työnantaja, keskisuuri roskapönttöjä ja muita jätteenkeräyshärveleitä valmistava, Nokialainen Molok Oy, on nykymittakaavalla hyvin harvinaislaatuinen työnantaja. Kun siellä kuultiin, että työmies on mennyt naimisiin ja rakentaa taloa, lähettivät firman puolesta häälahjaksi 500e:n lahjakortin rautakauppaan! Ja korea on itse onnittelukorttikin, "Onnea hääparille toivottaa Molok Oy". Ei taida montaa työnantajaa Suomenmaasta löytyä, jotka huomioivat työntekijöitään tällä tavalla. Juu, lähden tästä tonttia kohti odottamaan poravaunun saapumista. AMPU TULEE!

Tontilla tapahtuu

Kallio tapaa vahvempansa ensiviikon alussa. Pommimiehiä oli vaikea löytää, mutta Jalasjärven mies lupasi tulla hoitamaan asian. Vilskettä riitti tänään muutenkin. Sähköyhtiön pojat toivat pihakeskuksen ja kytkivät sen verkkoon, eli nyt on virtaa. Samaan syssyyn tuli porarit ja alkoivat painamaan kallioon 102 metriä syvää maalämpökaivoa. Ei tullut sillä matkalla vettä vastaan...ei tiedä hyvää porakaivon suhteen, sillä sen poraaminen maksaa 28e/metri. Hah! Täytynee muuttaa kaivonpaikkaa. No, asiat näyttävät taas kirkkaammilta, vaikakaan sää ei sitä tee. Pikkuhiljaa projekti etenee, kahdeksan viikon kuluttua tulee talo ja pystyttäjät. Sen jälkeen saankin sovitella ylleni häälahjaksemme saatua naulavyötä ja käyttää upouutta vasaraa...Jaa ei vasaraa enää kukaan käytä? Naulapyssyä vai? Minä ainakin lyön yhden naulan tulevan kotimme seinään, jos ei muuten, niin taululle!

Ensimmäinen vakava vastoinkäyminen

Rakennusprojektimme on lähtenyt mukavasti käyntiin. Luvat ja laina on myönnetty, tontti on ostettu ja raivattu. Työmaakoppi on pystytetty. Kaivuri on myllännyt tontilla jo kolme päivää. Kiviä ja kantoja on pihapiirin reunamat täynnä. Kaupungin puolesta kävivät miehet merkkaamassa nurkat, ja talo sijoittui mukavasti tontin korkeimmalle kohdalle.Työmiehet putki- sähkö- ja ilmastointitöihin on nimetty. Tämänviikon tärkein homma on nyt saada ammattimiehiltä nimet papereihin, jotta rakennustarkastaja voi heidät toimiinsa hyväksyä. Niin ja se vastoinkäyminen. Peruskallio on itsensä asettanut tukevasti tulevan talomme alle. Ja tietysti aivan pintamaan alle. No, ratkaisuhan löytyy, räjäytetään mokomaa hieman alemmalle tasolle. Juu, räjäytetään vaan, heti kun löydetään räjäyttäjä. Eipä ole helppo tehtävä se. Eilen kävi lähitienoolta yksi pommimies tarkastelemassa kalliomuodostelmaamme ja nosti kädet pystyyn. Ei kykene käsiporalla tuota vuosituhansia vanhaa kiveä pieni mies poistamaan. Niinpä etsimme miestä, jolla olisi järeämmät laitteet, saa se nainenkin olla. Sellainen poravaunu. Ja kylläpä niitä onkin, pilvin pimein...jossain muualla kuin pirkanmaalla. Isoilla firmoilla toki kaikkia vimputtimia on, mutta niiden aikatauluun ei pieni omakotitontti keskellä eimitään mahdu. Niinpä useiden puhelinsoittojen jälkeen sain suosituksen pommimiehestä, jolla on pelit ja vehkeet. Kunhan aamu hieman valkenee ja kukko laulaa, otan häneen yhteyden Jalasjärvelle saakka. Ja se tärkein kysymys leijuu ilmassa,  mitähän sekin maksaa? Kuten isäni on todennut jo moneen otteeseen rakennuksen maansiirto- ja perustustöistä, se maksaa sen minkä se maksaa. Totta, mutta voisi se maksaa hieman vähemmänkin...