Lyhyestä virsi kaunis

Blogi onkin jäänyt vallan heitteille kaiken kiireen keskellä. Talo on valmis, lopputarkastus suoritettiin viime keskiviikkona hyväksytysti. Nyt hieman hengähdetään rakennustouhuista ja jatketaan keväällä. Kyllä tässä pykäämistä piisaa: liiteri, kesäsauna, auto/nikkarointitalli, terassi jne. jne. Täältä tähän.

Harppauksin eteenpäin

Raksalla on nikkaroitu pitkää päivää. Make ja Jukka ovat käyneet lähes joka päivä Jaria avustamassa. Makuuhuone ja työhuone ovat valmiina. Ikkunoista puuttuu vielä listat. Khh on valmis, jalkalistat ja ikkunalistat uupuu. Jari on äheltänyt saunan ja pesuhuoneen lattiaa ja on päässyt laattakivien kanssa melkein maaliin. Enää uupuu kivet n. neliön alueelta. Kodinkoneet on kaikki saatu Expertiltä raksalle saakka. Ikeassa käytiin hakemassa allas ja allaskaappi pesuhuoneeseen ja ,yllätys, yllätys, sieltä tarttui hihaan yhtä sun toista roinaa. Colorian Uula 20 -talomaali odottaa maalauskelejä räystään alla. Jari nikkaroi Maken ja Jukan kanssa komean terassin pääoven eteen loppuviikosta. Kylläpä muutti talo ulkomuotoaan ja mukavuusastekin nousi, kun ei enää kiivetä eurolavoja pitkin pirttiin. Eilen minä naksauttelin laminaatin työhuoneeseen ja leikkelin ikkunoista muovit pois, asentelin tuuletusikkunoiden helat ja nirhasin pullottavat uretaanit pois. Pirtin piippuakin maalasin, jo kolmannen kerroksen. Viikonlopun aikana kävi sähköpartiokin laittamassa loput sähköt kuntoon, loppulaskua odotellessa... Näinpä alkaa maaliviiva häämöttää. Tupakeittiökin on jo siinä lyökissä, että tapetit vain seinään ja laminaatti lattiaan. Keittiö on muuten valmis, valolistat vielä uupuu. Lämmitettiin jo lihapiirakkaa ja kytkinlevyjä mikrossa viikonloppuna. Muisteltiin juuri, että vuosi sitten talon paikalla oli pelkkää metsää. Puiden kaato ja raivaaminen aloitettiin Juhannuksen jälkeen. Niinpä taidetaan päästä asumaan tasan vuosi ensimmäisen puun kaatamisesta. Ainakin nyt näyttää siltä. Hiphei!

Jälkeä syntyy

Make on suorittanut maalaushommia ulkona ahkerasti. Maalasivat Jukan kanssa kasan valkoisia ulkoverhouslautoja. Ikkunanpokia ja nurkkalautoja Make on tupsutellut myös. Jari ja Tomi latoivat katolla tiilet tiistaina ja keskiviikkona. Katto loistaa tiilenpunaista uutuuttaan. Harjatiilet ja päätyräystästiilet jäivät Jarin yksin ladottavaksi, kun Tomin täytyi kiirehtää Pöytyälle oman projektinsa kimppuun. Loppuviikosta Jari teki sisähommia Jukan kanssa. Nyt on makuuhuonekin lattiaa ja listoja vaille valmis. Minä olen suorittanut vedeneristystöitä iltaisin, jotta saataisiin wc toimintaan. Tähän asti kun on käyty naapurissa hädän yllättäessä. Lisäksi sommittelin Hannelen kanssa laattakiviä saunaan ja pesuhuoneeseen. Siinäpä onkin tointa. Kivet näyttävät toinen toistaan paremmilta, joten homma tuppasi menemään kivien vaihteluksi. Eikä saavutettu tyydyttävää lopputulosta ainakaan ensimmäisenä iltana. No, sitä jatketaan. Nytpä tästä hotkaistaan aamusumpit kitusiin ja lähdetään maalaamaan vessanseiniä ja laittamaan laatat lattiaan. Pöntöt haettiin eilen. Toivottavasti edetään niin hyvin, että Jari saa asennettua kakkakiulun paikoilleen sillä aikaa, kun piipahdan Tallinnassa rengasmatkalla.

Pitkiä päiviä

Raksalla on painettu hommia kuin viimeistä päivää. Make ja Jukka on olleet lähes joka päivä viikolla talkoissa. Jari on tehnyt aamukahdeksasta iltakahdeksaan ja minä viikolla töitten jälkeen myös kahdeksaan. Ja tietenkin viikonloput päälle. Kodinhoitohuone on listoja  ja kuivausrumpua vaille valmis. Sauna on paneloitu ja kuituvalot tuikkivat katossa. Keittiö on viittä vaille valmis, eväät jääkaapissa ja pottujakin voisi jo keittää... Tyyne on edelleen viimeistelyä vaille valmis. Aaarrrgggh! Se asia hieman kaihertaa. Lattiat tasattu ja sisäkatot valmiina. Tälläviikolla tehdään ulkotöitä. Make ja Jukka aloittavat tänään räystäslautojen ja ikkunanpokien maalaamisen. Jyrki sekoitti meille maalin, jolla haetaan perinteistä keltamullan sävyä. Saimme litran purkin ja teimme koemaalauksen. Kyllä on upea keltainen se. Maalämpöjullikat saivat urakkansa kunnialla maaliin. Lattialämpö antaa mukavasti lämpöä taloon.  Tiilet nostettiin Hiabilla katolle loppuviikosta. Erkki ja Tomi touhusivat Jarin apuna katolla levittelemässä nippuja. Turun Tomi tulee tänään latomaan tiiliä Jarin kanssa. Kaiken kaikkiaan projekti etenee kuin juna. Lisää höyryä!

edistystä havaittavissa

Jari on puuhaillut raksalla Make ja Jukka repsikkoinaan. Ovatpa miehet saaneet näkyvää aikaiseksikin. Tupakeittiössä, työhuoneessa, pesuhuoneessa ja kodinhoitohuoneessa on kaikissa jo sisäkatto valmiina. Sauna näyttää avaruusalukselta, kun foliopaperia on katossa ja seinissä ja kuituvalot roikkuvat katosta. Tyyne on edelleen viimeistelyä vaille valmis. Toivottavasti se nyt saadaan viimeisteltyä, muurari lupasi yrittää tulla alkuviikosta. Perjantaina pidimme shoppailupäivän. Ostimme lasikuitutapetin ja lattialaatat kodinhoitohuoneeseen sekä tapetit kaikkiin muihin paitsi työhuoneeseen (koskapa päätimme maalata sen). Lauantaina suuntasimme Orivedelle liuskemestareiden myymälään. Haimme sieltä kymmenen neliötä Oriveden mustaa laattakiveä. Tarkoituksena on sommitella niistä näyttävä lattia saunaan ja pesuhuoneeseen. Tänään luttasimme lattiatasoitteen kanssa. Minä sotkotin menemään ja Jari levitti lattiaan. Tasoitimme kodinhoitohuoneen ja tupakeittiön lattiat. Lisäksi Jari suoritti viimeisiä pakkelointeja silläaikaa kun minä siivoilin nurkkia. Jätimme lattiat kuivumaan. Nyt täytyy alkaa sorvata Jarille kauppalappua huomiseksi. Saa hakea lisää tasotteita, laasteja ja liistereitä Sinervöltä. Tavoitteena olisi ensiviikolla, että Jari repsikoineen saisi saunan paneloitua ja makuuhuoneeseen katon. Iltatöinä ajattelimme laatoittaa khh:n lattian ja tapetoida ja maalata sen seinät. Maalämpöjullikoiden pitäisi tulla perjantaina ja seuraavana maanantaina kytkemään pömpelin toimintakuntoon. Uskon kun näen. Kaiken tämän lisäksi pitäisi vielä saada vesi virtaamaan putkia pitkin sisään. Huh, huh. Katsotaan, mitä saadaan aikaan.

Kiirettä pitää

Raksa on edistynyt mukavasti. Seinät alkaa olla pohjamaalissa ja Tyyne viimeistelyä vaille valmis. Jari sai ilmastoinninkin valmiiksi. Tomi tuli muutamaksi päiväksi puuhastelemaan Jarin kanssa. Tasailivat lattioita limunaatilla ja hakivat Huittisista kodin kaapistot. Kokoilimme keittiökalusteiden rungot ja mäjäytimme paikoilleen. Sisäkattoakin on jo jonkinverran saatu nikkaroitua. Kävimme laminaattiostoksilla ja saimme mukavaan hintaan koko kodin lattiat. Kylältä tuli kaivurimies kaivamaan maalämpöputket esiin. Vihdoin tänään pitäisi ukkojen tulla ujuttamaan uudet putket paikoilleen. Putkethan olivat väärässä paikassa ja ne ovat möllöttäneet lattian alla koko projektin ajan. Toivotaan, että maalämpö saadaan nyt vihdoinkin kuntoon. Viikkoon ei ole saatu tehtyä mitään, koska kesärengassesonki on parhaimmillaan ja työpäivät venyvät molemmilla iltaan saakka. Koitetaan edistyä taas pääsiäisen aikaan. Mämmimäistä pääsiäistä!

pakkelia, pakkelia, pakkelia

Jari on toiminut muurarin apumiehenä, aina kun muurari on ollut työmaalla. Tyyne on kohonnut hitaasti, mutta varmasti. Muurarin ollessa toisaalla, Jari on edelleen nikkaroinut ilmastointia, pakkeloinut seiniä ja puuhastellut kaikenlaista muuta. Minä en juuri ole raksalle viikolla ehtinyt töiltäni, mutta aina kun olen ehtinyt, olen pakkeloinut. Hionut ja pakkeloinut. Lauantai-iltana tuli sähkökolmikko saunomaan ja sunnuntaiaamuna tekivät kytkentöjä. Nyt on maalämpöpumpussa ja ilmastointikoneessakin virtaa. Minä pakkeloin. Kun sähkömiehet olivat lähteneet, Jari viritteli loput keskuspölynimurin putket paikoilleen ja levytimme viimeisetkin seinänkappaleet ja sitten minä pakkeloin. Koko huusholli on nyt pakkeloitu kertaalleen ja tuleva työhuone jo kahteen kertaan. Vielä kun löytyisi joku innokas ihminen hiomaan niitä niin hyvä. Se on kyllä jälleen yksi sellainen homma, joka ei ole yhtään mukava homma. Suu täynnä pölyä ja vaatteet valkoisenaan hienosta jauhosta, kädet turtana hinkaat ylös, alas, sivulle ja toiselle. Sitten tulee miljoona aivastusta ja niistämisen jälkeen samaa touhua jatketaan loputtomiin. Pakkeloidaan uudestaan ja taas hiotaan. Äyh. Sähkömiehet ja -nainen saivat minut houkuteltua laittamaan lisää valaistusvimputtimia. Kohta on ledejä ja kuituja ja kaikenmaailman valovimpaimia talo täynnä. Palaan pakkeloimaan.

valmista syntyy

Lauantaiaamuna  kiipesimme virkkuina mäelle hommiin. Minä villotin kaikki väliseinät ja Jari puuhasteli niitä näitä. Ilta vierähti ystävämme 60-vuotisjuhlissa. Sunnuntaina saimme talkooapua, kun Siurosta saapui Make, Arja ja Eero. Miehet alkoivat levyttämään seiniä toiseltakin puolelta, Arja lajitteli Tyynen sisuskiviä ja minä paklasin seiniä. Jari asenteli myös keskuspölynimurin putkia. Jokunen seinä jäi vielä kesken, mutta kaikki, jotka pystyi levyttämään, tuli levytettyä. Haukkasimme naapurissa pannaria ja raksalla pitsaa. Hauskaa oli ja jälkeä syntyi. Jari on paklaillut seiniä alkuviikon, mutta sitä hommaa riittää vieläkin. Tarkastelimme kattopaneleita, jotka onneksi näyttävät olevan kunnossa. Ainoastaan kolmesta panelista on mennyt pontti rikki. Eläköön! Muurari tuli jatkamaan hommiansa keskiviikkona. Piikkasi piippuun liitosläven ja valoi hatun piipun päälle. Torstaina alkoi tyyne nousta kerros kerrokselta. Jari puuhasteli repsikkana, ojenteli kiviä ja sotki kolmenlaista kuraa. Menin seuraamaan toimitusta, kun en ole ikänään nähnyt uunia muurattavan. Sisuskalut moisessa toosassa kiinnostaa. Opin jotakin uuttakin taas. Nyt tiedän, mikä on bliki! KVG!! Pieni fibakin tuli, kun Jari pystytti puuttuvan seinänrungon vaatehuoneeseen. Sanoin ukkokullalle, että teit sitten ysioven vaatehuoneeseen. Jari  myönsi asian olevan näin. Kysyi sitten pienen hiljaisuuden jälkeen, että mikäs ovi siihen sitten tulee? Seiska lukee piirustuksessa ja seiska lojuu ovikasassa. Jaahas, totesi hän ja jatkoi hommiaan. P.S. googletin blikin, ei tiedä google mitään siitä. Bliki on sellainen lituskainen tulitiili.

Tiiliä, tiiliä ja tiiliä

Muurari on puurtanut raksalla tunnollisesti koko viikon. Pesuhuoneen seinät ja savupiippu ovat valmiit. Jari on kinkannut kipeällä koivellansa, mutta työnteon olen häneltä kieltänyt. Toivotaan edelleen, jotta paranisi. Torstaina aamutuimaan Kiidon Kake toi tontille maalämpöpumpun. Puolenpäivän aikaan Sinervön kauppa toi Tyynen. Innokas kuski yritti ajaa mäen ylös oven eteen, muttei taaskaan päässyt. Meinasi sitten luisua takatoukuria maalämpöpömpelin ja muurarin auton päälle. Sai onneksi pysähtymään ja muurari apureineen kiirehtivät siirtämään vehkeet alta pois. Pettynyt kuski nosteli kolme lavallista Tyyneä puoleenväliin mäkeä, josta Jari siirsi ne oven eteen traktorin trukkipiikkien avulla. Värväsin isän ja Erkin kantamaan tiiliä kanssamme sisätiloihin. Ja olikin hyvä, että värväsin. Herranenaika, mutta niitä riitti. Jari teki sopivia nippuja ja me muut ramppasimme ovessa edessuntakaisin lukemattomia kertoja. Lopulta, kun lavat olivat tyhjinä, keittiö oli täynnä. Ihmettelimme valtaisaa palapeliä. Totesin ääneen, että tulee siitä aikamoinen monumentti, kun ne saadaan kaikki yhteen kasaan oikeassa järjestyksessä. No, tuskinpa se muurarille niin vaikea homma on, kuin se olisi maallikolle. Perjantaiaamuna mittailimme ahkerasti keittiötä ja kodinhoitohuonetta sekä eteistä ja makuuhuonetta. Lähdimme osoottelmahan Huittisten keittiötukkua kohti. Saimmekin asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua ja kaikki kaapistot ja keittiövimputtimet kerrassaan sopivaan hintaan. Reissumme aikana Vormisto oli tuonut mdf-paneelit Jalasjärveltä. Paketti oli saanut turpaansa jossain matkanvarrella. Koko höskä oli ihan mutkilla ja reunimmaisista oli mennyt jokunen pontti rikki. Tunnollinen kuski oli tehnyt merkinnän rahtikirjan ja ilmoitin asiasta lähettäjälle. Pyysivät avaamaan paketin ja tarkistamaan kaikki paneelit. Lupasivat lähettää ehjiä tilalle. Lupasin palata asiaan maanantaina. En aikonut alkaa tarkistamaan koko valtavaa nippua enää perjantai-iltana. Ehtiipä sen myöhemminkin. Nyt lauantaiaamuna muurari tulee aloittelemaan Tyynen kasaamista, Jari vaivaa jo rieskataikinaa...

vauhti kiihtyy

Jarin jalkavaiva osoittautui rajuksi lihaskrampiksi, joten sillä saralla kaikki hyvin. Pete jatkoi piipun muuraamista niin, että se yltää jo välikattoon. Ilmat muuttuivat loppuviikosta kurjiksi, joten päätettiin aloittaa pesuhuoneen seinän muuraus ja odottaa mukavampia piipuntekoilmoja. Seinät nousivat nekin vauhdilla. Muuraaminen jatkuu maanantaina. Sähköpartio saapui lauantai-iltana ja aloittivat työt sunnuntaina aamulla. Kaksi sähkömiestä ja yksi sähkönainen pistivät tuulemaan ja valmista tuli. Kuudessa tunnissa oli johdot vedetty ja rasiat paikoillaan. Muutamaan pistorasiaan kytkettiin jo virtakin. Sähköpartio lähti yhtä sähäkästi kuin tulivatkin palatakseen kahden viikon päästä. Nytpä päästään levyttämään väliseinät toiseltakin puolelta. Rasioita täytyy kiinnittää kattoon ja sitäkin voidaan alkaa paneloimaan. Tästäpä se lähtee hurjaa vauhtia etenemään. Jari asetti ensimmäiseksi muuttotavoitteeksi vapun. Pitänöö lähteä hommiin.

valmis vai muurattu?

Jari on jatkanut ilmastoinnin asennusta, konekin on jo tuotu työmaalle. Hiljaa hyvä tulee. Tilasimme Tiilerin Tyyne takkaleivinuunin ja aioimme laittaa siihen valmispiipun. Tyynehän sijoittuu keskelle tupakeittiötä. Isäni kuitenkin alkoi puhelemaan valmispiippujen aiheuttamista tulipaloista ja sai minut oveluudellaan ajattelemaan ja tutkimaan valmispiippujen ja muurattujen eroja. Kun paneuduin asiaan, huomasin, että valmispiippu ei luovuta lämpöä kuten muurattu piippu tekee. Ilmeni myös, että valmispiippu tulee kalliimmaksi kuin muurattu. Käyttöikä askarrutti myös. Keskustelin asiasta myös muurarimestarimme kanssa, joka oli ehdottomasti muuratun piipun kannalla. Hänen mielestään valmispiippu soveltuu hyvin, jos paistaa makkaraa kerran kuussa. Kehotti myös ottamaan kalliimman palovakuutuksen, jos päädymme valmispiippuun. Sillä Shiedel, valinta oli selvä. Muurattu piippu. Tilasimme kuusi letkaa hormitiiliä Tiileriltä ja suursäkin laastia. Hintaa kertyi n. 300e. Viikonloppuna Jari mylläsi välikatossa putkiensa kanssa ja minä paklasin seiniä. Jälleen yksi askare, jota en ollut koskaan ennen tehnyt. Jarin neuvoilla pääsin kuitenkin hyvään vauhtiin ja jälkeäkin alkoi syntyä. Työni sujui hyvin. Päätellen ainakin siitä, että pakkelia oli enemmän seinissä kuin vaatteissa. Sain myös kehut ukkokullalta. Puuhastimme täyden päivän. Sunnuntain varastimme vapaaksi ja painuimme Potkujärven jäälle pilkille. Ilma oli kuin morsian ja kalaakin tuli. Maanantaina muurari soitti, että tulee tiistaina piippua pystyttämään. Meille tuli kiire siivota puutavara ja kaikki muu roina tieltä pois. Kannoimme myös kolme letkaa tiiliä sisään. Tiistaiaamuna Jari vei traktorin etukauhassa kaksi saavillista vettä pelipaikalle. Sitten huomasimme, että tuhkaluukku ja savupelti puuttuu. Jari lähti jalka kipeänä hakemaan vimputtimia. Pakotin ukkoseni soittamaan itselleen lääkäriajan, koska jalkansa kipeytyi ilman näkyvää syytä. Pohje oli niin kipeä, ettei koskea voinut. Jari yritti päästä lääkärikäynnistä, mutta pidin hänelle luennon. Ilmoitin, että siellä voi olla veritulppa ja jos on ja jos se lähtee liikkeelle, on sitten kiva herätä aamulla kuolleena, kun tukos on vaellellut keuhkoihin tai sydämeen tai johonkin muuten strategisesti tärkeään paikkaan. Paheksuin myös mieheni välinpitämättömyyttä siitä, että joutuisin maksamaan hänen hautajaisensa ja näin joutuisin tyytymään karvalakkihanoihin pesuhuoneessa, kun ei olisi varaa designeihin. Ukko lähti lääkäriin. Puolenpäivän aikaan Pete tuli työmaalle ja piippu alkoi nousta hurjaa vauhtia. Pete käski mallata pellinpaikkaa, että tietää, mihin kohtaan sen laittaa niin, ettei minun tarvitse kiipeillä anopinjatkeille tms. kalusteille yltääkseni kahvaan. Huomaavaista! Muurari-Pete tulee huomenna jatkamaan. Ukko ei ole vielä tullut lääkäristä, joten näyttää siltä, että oli syytäkin mennä tutkittavaksi. Käpälämäessä kaikki hyvin.

Väliseinää pukkaa

Jari on paketoinut sitkeästi ilmastointikanavia puolivalmiiksi. Nostelimme osat ulos odottamaan katolle nostoa. Jarin serkku emäntineen tuli lauantaiaamuna talkoisiin. Pojat alkoivat pystyttämään väliseinien runkoja ja me naiset kannoimme kipsilevyjä sisään. Riitti meillä hauskaa, kun totesimme, että reissuja tulee 50. Satulla oli vielä käsi kipeänä, joten kannoimme viisi levyä sisään ja pidimme tauon.Siinäpä meillä meni koko päivä. Pete tuli tutustumaan omaan työsarkaansa. Annoin miehelle Tyynen piirustukset ja näytin paikan, mihin uuni tulee. Mallailimme piipunpaikkaa ja sovimme työpalkoista. Pete toivotti työniloa ja intoa lähtiessään. Pojilla alkoi suuta kuivaa, eikä vissy auttanut, joten lähdin kaupasta hakemaan niille olutta. Kaupassa ollessani työmaalla oli käynyt sisareni miesystävänsä kanssa. Kova oli trafiikki työmaalla, koska seuraavaksi tuli Teemu ja Sinervön kauppa. Tai siis Sinervön kaupan auto. Toi Kahitiiliä märkätilojen seinien muurausta varten. Sitten mäkeen kiipesi Isä ja Erkki. He olivat vailla pakkasnestettä, kun eivät kuulemma juo olutta?? Päätimme päivän kun kaikki seinärungot olivat pystyssä ja levyt sisällä. Vielä oli pojilla tarmoa jäljellä, joten kantoivat lavallisen tiiliä sisään. Sitten syömään ja juomaan ja nukkumaan. Aamuseitsemältä kokkasin porukalle kunnon "hotelliaamiaisen". Söimme vatsamme killilleen ja lähdimme työhön. Pojat alkoivat lätkimään levyjä seinään ja me kannoimme Satun kanssa tiiliä sisään. Puolenpäivän aikaan oli levyt paikoillaan ja Turun vieraat lähtivät kohti kotia. Jari jatkoi puuhastelua ovenpäällisien kanssa ja minä aloin ruuvaamaan levyjä kunnolla kiinni. Meni siinä satoja ruuveja puun sisään. Vielä saimme vieraita kun veljeni avovaimoineen tuli käymään. Harri tutki uuden ruuvinvääntimeni ja totesi sen päteväksi välineeksi kipsiruuvien ruuvaamiseen. Sanoi, että olisi hänellä kotona hyvä meisseli, jos koneella ei kerkiä. He hee. Näinpä lähdimme hyvillä mielin pyhittämään lepopäivän iltaa saunomisen merkeissä.

Hyytävää pakkasta jarruna

Suunnitelmissamme oli  rakennella ja eristää ilmastointikanavan osat sisätiloissa ennen väliseinien pystyttämistä. Tietenkin siitä syystä, että pitkiä röörejä on helppo käsitellä, kun ei ole seiniä edessä vaikeuttamassa puuhastelua. Sinervö toi tontille kasan erikokoisia putkia ja mutkia ja muuta tarvittavaa sälää. Siirsimme putket sisätiloihin ja ryhdyimme puuhaan. Homma sujuikin aika mukavasti kahteenpekkaan. Rakentelimme ja eristelimme viime lauantaina mutkikkaimman kanavan lähes valmiiksi. Tarkoitus oli sitten nostaa valmiit palaset välikatolle ja yhdistellä ne siellä kanavaksi. Vaan luontoäiti ei ollut samaa mieltä. Pakkanen on paukkunut viikon verran, öisin siinä -25, jopa -30 asteen tienoilla, eikä päivisin ole juuri sen lämpöisempää ollut. Mene siinä nyt sitten välikatolle putkia puljaamaan. Tuloksena siis se, että kanavan osia lojuu pitkin pirttiä niin, että kohta tarvitaan aitajuoksijan taitoja, jotta pääsisi kulkemaan. Näinpä väliseinienkin pystyttäminen on lähes mahdotonta siihen saakka, kunnes saadaan putkistot pois lojumasta. Voi äiti, kun olit kauan kylässä. Jälleen tuli mieleeni lvi-vastaavamme ihmettelevä kysymys, "Miksi te talvella rupesitte rakentamaan?" Miksi niin.

Lumenkaivuuta

Lattiavalu sai kuivua rauhassaan koko viime viikon. Kävimme vain tarkkailemassa tilannetta. Lauantaina oli tarkoitus tehdä lumitöitä ja kaivaa tarvikepaketteja lumesta. Jari kuitenkin lähti aamulla jänismetsälle. Ei olisi kukaan arvannut, minkälaiseen hurmioon koiramme joutui. Liikkeellä oli useampia jäniksiä ja rusakoita. Koiraparkamme painoi ympäri metsiä haukku raikuen kuusi tuntia. Kuusi tuntia! Niinpä minäkin otin haulikon olalle ja menin metsään passaamaan. Siinä vierähti koko päivä. Saimme koiran pois metsästä hieman neljän jälkeen iltapäivällä. No, lauantaiaamuna otimme uuden startin. Puupaketit olivat hautautuneet mukavaan määrään lunta. Lapioin hiki päässä, jotta pääsimme alkuun. Ja löytyihän ne paketit. Naapurista tultiin auttamaan puutavaran kantamisessa. Rahtasimme väliseinä- ja saunamateriaalit tupakeittiöön lämmittelemään. Jari ruuvaili puuttuvia ruuveja laipioon ja minä leikkasin seinän ja lattialaatan välistä hörhöttävän ylimääräisen solukumin pois. Maanantaina menimme työpäivän jälkeen merkkailemaan väliseiniä räpsyn avulla. Parin tunnin mittailun ja räpsimisen jälkeen lattiassa oli punaiset ääriviivat alajuoksuja varten. Tästä on hyvä jatkaa.

Huraa, kuraa!

Torstaiaamuna lähdin Helsinkiin messuille. Koko päivän oli mielessä, että ovatko miehet laittamassa putkia lattiaan. Ajattelin, että kyllä vastaava mestari olisi soittanut, jos työmaalla ei ketään olisi ollut. Hän kun lupasi käydä paikanpäällä katsomassa, mitä siellä tehdään. Paluumatkani aikana Jari vihdoin soitti ja ilmoitti kaiken olevan kunnossa. Pyysi tuomaan pari hierrintä kun tulen. Niinpä nappasin matkanvarrelta hiertimet kainaloon ja kiirehdin katsomaan lopputulosta. Oranssia putkea kiemurteli ympäri huushollia ja kaikki oli kytkettynä jakotukkiin. Iloisin mielin menimme sinä iltana nukkumaan. Perjantaiaamuna Jarin serkkupoika saapui jälleen Turun takamailta hommiin. Toinen työmies teki oharin, mutta onneksi Erkki oli verstaalla ja lupasi tulla talkooseen.Kura-autot oli luvattu kymmeneksi, mutta kuten tavallista, ne olivat myöhässä. Onko kukaan koskaan nähnyt, että betoniauto olisi tullut silloin, kun on ilmoitettu? Minä en. No, kura-auto tuli yhdentoista aikaan ja sitten odotettiin vielä pumppuautoa puolisen tuntia. Pumppuhärvelin lopulta saavuttua päästiin pruuttaamaan kuraa lattiaan. Tomi toimi letkumiehenä ja Jari levitti. Erkki heilui laserin kanssa ja tarkasteli korkoja. Minä huolehdin ruokahuollosta. Pojat saivat pienen tauon, kun ensimmäinen auto oli pruutattu tyhjäksi, eikä toista vielä näkynyt. Saapuipa se toinenkin auto ja pruuttausta jatkettiin. Valu meni kaikinpuolin hienosti. Pojat pesivät varusteet ja lähdimme odottelemaan kuivumista. Aluksi tuntui siltä, että liippaaminen menee yöhön saakka, kun kura oli aina vaan lillinkiä. Vaan sitten kun se alkoi jämähtää, pojille meinasi tulla kiire liippaamisen kanssa. Urakka saatiin kuitenkin vietyä voittoisasti maaliin. Valupäivän jälkeen pidimme  perinteiset menot: ruokaa, sauna ja olutta. Ja ei kun hyvää yötä. Aamulla kipitimme tarkastelemaan tilannetta. Oven avattuani tulvahti sakea höyrypilvi silmille. Sisälämpötila oli lähes +30 astetta ja ilmankosteus öbaut 100%. Ujutimme jo aiemmin tutuksi tulleen sadevesiputken vanhasta reiästään ulos. Heti alkoi höyryä tupruta ulos. Jätimme lattian kuivumaan.

Pu-pu-pu-putkia lattiaan

Maanantaiaamuna soitti asentaja maalämpöfirmasta. Kertoi lähtevänsä lähestymään työmaata. Eläköön! Kirmasin riemuissani avaamaan ovea ja sytyttämään valoja raksalle. Vihdoinkin saadaan lattialämmitysputket paikoilleen. Raksalle ilmestyi finninaamainen asentajapoika, joka käveli kädet taskussa tarkastellen lattiaamme. "Juu, ei tätä vielä voi laittaa. Täytyy muutama juttu teidän tehdä ensin." NIIN MITÄ!?" Poika alkoi viittoilemaan, kuinka meidän täytyy piirtää väliseinät lattiaan spraymaalilla. Sanoi, että täytyy piirtää takkakin, kun olette tehneet niin ison tuosta vahvennoksesta. "Kuule, se on juuri niin iso, kun sen pitääkin olla!" Seuraavaksi poika perusteli huolellisesti, miksi putkia ei voi asentaa, kun ne ovat olleet ulkona. Ja iloiseksi lopuksi ilmoitti vielä, että syöttöputketkin on asentamatta. "Mitkä helvetin syöttöputket!?" Vaadin apinapoikaa näyttämään, mitkä putket ja mihin. Poika haki hangesta n.2,5 metriä pitkän mustan putken ja esitti, kuinka se katkaistaan kahtia ja laitetaan raudoituksen alle maalämpöpumpulta jakotukille, noin metrin matkalle. Totesi sitten lähtevänsä tästä menemään. Jäin suu auki seisomaan ovelle musta putki kädessäni. Hetkisen toivuttuani shokista välitin tiedon Jarille. Sitten luin tilausvahvistuksen. En löytänyt siitä kohtaa, jossa minut olisi velvoitettu piirtelemään väliseiniä lattiaan enkä ohjeita lattialämmitystarvikkeiden säilytyksestä. Syöttöputkikohdan löysin ja nyt ymmärsin, mitä se tarkoittaa. Kihisin raivosta ja lähdin heittelemään renkaita. Mieli myllersi. En oikein tiennyt olisinko vihainen vai surullinen. Katsoin parhaimmaksi olla ottamatta yhteyttä firman pääpaikalle, ties mitä olisi suusta ulos tullut. Jari tuli töistä puolenpäivän jälkeen ja alkoi soittamaan apinoiden kuninkaalle. Seitsemänteen peräkkäiseen soittoon lopulta vastattiin. Puhelun aikana ilmeni, ettei meidän tarvitse piirrellä väliseiniä, eikä tarvikkeita tarvinnut säilyttää sisätiloissa. Syöttöputki pitäisi olla paikallaan. Asentajapoika oli jäänyt sairaslomalle. Kiva, kiva. Arvoitukseksi jäi, oliko asentaja krapulassa, humalassa vai muuten vaan hukannut työmoraalinsa maanantaiaamun kunniaksi. Jarille luvattiin hoitaa asia.
Jari piirteli illalla piruuttaan väliseiniä lattiaan. Minä kannoin tarvikkeet sisään. Asensimme syöttöputket. Asennukseen meni noin kolme minuuttia. Jari oli tyytyväinen tulokseen. Sanoi, että nyt voi tulla tyhmempikin asentaja putkia vetämään, seinät olivat paikoillaan.
Tiistaina puolenpäivän aikaan asennuspäällikkö soitti ja valitteli vaikeuksia. Kysyi, sopiiko minulle, että tulevat heti aloittamaan homman ja tekevät sen torstaina loppuun. Sopiihan se. Tunnin päästä tontille kurvasi musta Audi ja perässä firman pakettiauto. Paarustin mäkeen. Yllätykseni oli suuri, kun reppahousuinen poika osoittautui asennuspäälliköksi, jonka kanssa olin monasti ollut puhelinyhteydessä. Päällikkötason poikanen alkoi apumiehen kanssa vetää oranssia putkea lattiaan. Putkien tulo on ollut yhtä änkytystä, mutta homma alkaa näyttä vihdoinkin hyvältä. Vaikka olen pitänyt firman porukkaa apinoina, täytyy myöntää pisteet asennuspäällikölle, joka ei pelkää ottaa letkusta kiinni ja lähteä itse kentälle puuhastelemaan.

Lunta

Rakennus ei juurikaan ole edistynyt sisältä eikä ulkoa. Kattotiilet on edelleen maassa puolenmetrin hangen alla. Katolla niiden sijaan lepattaa isot pressut. Ilmat eivät oikein ole suosineet kattohommia. Jos ei ole -25 astetta pakkasta, niin tulee luntaräntää vaakasuoraan. Aluskate ja ruoteet ovat kyllä paikoillaan, joten ilmoja vaan odotellaan että päästään latomaan. Sisätiloissa betoniverkot möllöttää korotettuna odottaen putkiapinoita, joiden tarvikkeet ovat lavalla jossainpäin tonttia lumen alla. Täytynee yrittää paikallistaa, mikä pöykky mahtaisi lattialämmitystarvikkeet sisältää. Jari oli sitä mieltä, että etsikööt itse putkensa, kun ovat ne sinne jättäneet. Yritin herralle selittää, että Kiidon Kauko ne sinne hankeen on tuonut. "Etsiköön itse putkensa, kun ovat Kiidon Kaukon ne laittaneet tänne tuomaan." Seuraavaksi yritin saada Jarin tajuamaan, ettei ole asentajien vika, että esimiehensä ovat apinoita ja ettei tätä hommaa nyt enenpää tarvitsisi vaikeuttaa. "Mitäs ovat töissä sellaisessa firmassa." Aaarrrggghhh!

Uudet aikataulut

Maalämpöapinoiden hommat menivät siis pieleen. Väliviikolla yritimme ottaa yhteyttä urakoitsijaan sopiaksemme uuden ajan lattialämmitysputkiston asennukselle. Pomoapina oli tietysti jäänyt lomalle, kuten vastaaja meille ilmoitti. Kakkosapina ei suvainnut vastata puhelimeen. Niinpä otin jälleen yhteyttä sähköpostitse, ei niin ystävälliseen sävyyn. Postiin ei tullut vastausta, mutta seuraavana päivänä kakkosapina jo suvaitsi vastata puheluuni.Selitin asiani asialliseen sävyyn, apina lupasi soittaa takaisin. Ja soittikin! Niinpä uusi asennusaika järjestyi jo 24.01.! Näinpä homma siirtyi kuukaudella eteenpäin. Niinpä peruutimme sähkömiehenkin samaan syssyyn. Olemme siis pattitilanteessa sisähommien suhteen. Kaikki on stopissa, kunnes apinafirman apinat saavat apinoitua putkensa paikoilleen. Emme kuitenkaan ole lannistuneet. Vaihdoimme työkohdetta sisältä lattiasta ulos katolle. Tiilikaton tekeminen olisi luultavasti helpompaa kesäisellä kelillä, (en tiedä, kun en ole kokeillut) mutta käy se näin talvellakin. Ainoa huonopuoli on se, että joutuu tekemään lumityöt joka aamu pihan lisäksi myös katolla. Vaan hyvin on Jari jaksanut lunta alas proiskia.Olemme kahteenpekkaan lyöneet ruoteita paikoilleen. Jari on hillunut katolla ja minä olen sahannut Jarin huutelemien mittojen mukaisia ruodepuita ja ojennellut niitä sitten ylöspäin. Voisin minäkin toki sinne katolle kiivetä, mutta minä en pystyisi siellä mitään tekemään, koska joutuisin roikkumaan kaksin käsin kiinni jossakin, mistä kiinni saisi. Kammoan näet korkeita paikkoja sen verran pikkuisen. Tavoittena onkin saada tiilet katolle tuossa ensi viikonlopun aikana, kun torstaikin on pyhäpäivä. Toivomme runsasta osanottoa talkoisiin (toiveunta). Eteenpäin, sano mummo lumessa.