Ensimmäinen vakava vastoinkäyminen

Rakennusprojektimme on lähtenyt mukavasti käyntiin. Luvat ja laina on myönnetty, tontti on ostettu ja raivattu. Työmaakoppi on pystytetty. Kaivuri on myllännyt tontilla jo kolme päivää. Kiviä ja kantoja on pihapiirin reunamat täynnä. Kaupungin puolesta kävivät miehet merkkaamassa nurkat, ja talo sijoittui mukavasti tontin korkeimmalle kohdalle.Työmiehet putki- sähkö- ja ilmastointitöihin on nimetty. Tämänviikon tärkein homma on nyt saada ammattimiehiltä nimet papereihin, jotta rakennustarkastaja voi heidät toimiinsa hyväksyä. Niin ja se vastoinkäyminen. Peruskallio on itsensä asettanut tukevasti tulevan talomme alle. Ja tietysti aivan pintamaan alle. No, ratkaisuhan löytyy, räjäytetään mokomaa hieman alemmalle tasolle. Juu, räjäytetään vaan, heti kun löydetään räjäyttäjä. Eipä ole helppo tehtävä se. Eilen kävi lähitienoolta yksi pommimies tarkastelemassa kalliomuodostelmaamme ja nosti kädet pystyyn. Ei kykene käsiporalla tuota vuosituhansia vanhaa kiveä pieni mies poistamaan. Niinpä etsimme miestä, jolla olisi järeämmät laitteet, saa se nainenkin olla. Sellainen poravaunu. Ja kylläpä niitä onkin, pilvin pimein...jossain muualla kuin pirkanmaalla. Isoilla firmoilla toki kaikkia vimputtimia on, mutta niiden aikatauluun ei pieni omakotitontti keskellä eimitään mahdu. Niinpä useiden puhelinsoittojen jälkeen sain suosituksen pommimiehestä, jolla on pelit ja vehkeet. Kunhan aamu hieman valkenee ja kukko laulaa, otan häneen yhteyden Jalasjärvelle saakka. Ja se tärkein kysymys leijuu ilmassa,  mitähän sekin maksaa? Kuten isäni on todennut jo moneen otteeseen rakennuksen maansiirto- ja perustustöistä, se maksaa sen minkä se maksaa. Totta, mutta voisi se maksaa hieman vähemmänkin...