Tanner tömisee

Aamuvarhaisella kurvasi tontille kaksi Sprinteriä. Toisessa tuli porari ja toisessa panostaja. Leveällä pohjanmaan murteella iloiset veikot kyselivät, notta "ollahanko oikias paikas?" Perässä tuli lavetti kyydissään iso kasa räjäytysmattoja ja julmetun kokoinen poravaunu. Hälyytin Kallen paikalle nostelemaan mattoja pois kyydistä. Niin alkoi aikamoinen meteli, kun porahirviö rätisti reikiä kallioon. Piuhoja meni pitkin poikin ja räjähdelaatikoita oli siellä sun täällä. Katsoimme parhaaksi poistua paikalta. Yhden aikaan iltapäivästä tontilta kuului huuto,"Me ammutahan kohta!" Kokoonnuimme isäni kuistille odottamaan. Ja sitten kuului Tumps!, pari pientä kivenmurenaa putosi rengaslaanille ja maa tärähti tuntuvasti. Sitten alkoi taas poran rätinä ja kolina, kun Kalle kauhoi kiviä syrjään. Toisen räjäytyksen aikana olin Mouhijärvellä, mutta Make sanoi, ettei mitään lentänyt mattojen alta. Hannele väitti, että maa tärähti niin kovaa, että hän hyppäsi ilmaan saunakamarissa...epäilin, että hän liioittelee. Puoli neljän aikaan pommipojat lähtivät palatakseen aamulla. Eli vielä täytyy yksi lataus tehdä. Muisto vain, on muisto vain tuo kallio mun tontillain.