Perse edellä puuhun

No, niin, sain rakennusluvan postissa ja tutustuin sen ehtoihin. Hyvä. Ensimmäisenä luki pohjatutkimus. Mikä? Kallio on ammuttu, sorat on tasattu. Hupsista. No, otin reippaasti yhteyttä geoihmisiin. Selitin tilanteen, ja valittelin tietämättömyyttäni, ensikertalaisena kun asialla olen. Mies langattoman toisessa päässä ymmärsi tilanteeni ja hymähti myötätuntoisesti. Lupasi tulla tutkimaan alkuviikosta. Huh, huh. No, tontilla asiat ovat edenneet mukavasti. Leveä tie johtaa pohjille saakka. Pohjat on tasattu ja laitettu vaateriin. Soran seasta pilkistää viemäri- ja sähköputket. Oolrait. Maalämpöihmisten piti tulla "lähipäivinä" laittamaan omat putkensa, mutta ei ole näkynyt. No he kaivanevat ne tasatun soran läpi jollakin konstilla. Ihan ei ole kaikki mennyt siinä järjestyksessä, kuin opetuselokuvissa, mutta menneet ovat siltikin vaan. Sitäpaitsi, joku voisi tehdä opetuselokuvan pientalon rakentamisesta, ja se voitaisiin määrätä pakolliseksi jokaiselle, joka hakee rakennuslupaa. Ja kanteen voisi liimata varoitustarran:" Oletko nyt aivan varma? Hanke voi aiheuttaa stressitason nousua tai ennenaikaisen kuoleman." No, huumori sikseen. Laskuja tipahtelee postilaatikkoon siihen tahtiin, että täytyy ottaa kourallinen nitroja, ennenkuin niitä tohtii availla. Tällaista rakennuttajan elämää voisi hyvin verrata yrittäjän elämään. Kokoajan täytyy soittaa ja laulaa toisistaan mitääntietämättömien suunnittelijoiden ja talotoimittajan ja suunnittelijoiden ja rakennusviranomaisten ja suunnittelijoiden välillä. Organisoida, selittää, kysyä, pyytää ja tilata. Ainoa, mitä ei tarvitse tehdä, myydä. Ja siten tämä eroaakin yrittäjän elosta, tässä hommassa ei tule rahaa, sitä vaan menee. Ihmettelen vaan, miten sitä ennen rakennettiin? Mikkolan pirttikin on seissyt tukevasti tuolla mäellä viimevuosituhannen alusta saakka, enkä usko, että sitä rakennettaessa tarvittiin pää-, ARK-, kvv-, iv-, sähkö-, geotekninen-, pohjarakenne-ja rakennesuunnittelijoita. Niin se maailma muuttuu, Eskoseni.