Tällä sivulla kerron, miten rakennusprojektimme etenee

Rakentaminen ei olekaan romanttista naulojen naputtelua. Tämä sivu olkoon minun keinoni päästellä ylimääräisiä paineita tekstin muodossa ulos. Tervetuloa raksalle!

tiistai 2. marraskuuta 2010

Vettä

Porakaivofirmasta tulivat puolenpäivän aikaan halkaisemaan kalliota. Menimme seuraamaan tapahtumaa. Ukkelit ruuttasivat ensin kaivon täyteen vettä. Sen jälkeen teipattiin vesiletkua, vaijeria ja pienempää letkua yhteen n. 40 metriä. Kaivoon laskettiin erikoisen näköinen mötikkä, joka jätettiin killumaan 40 metriin ja pumpattiin turvoksiin niin, että se tukki kaivonreijän. Sitten päästettiin vettä mötikän alapuolelle, jonne muodostui painetta niin paljon, että kalliohalkeamat antoivat periksi. Sen jälkeen jatkettiin veden pruuttaamista, jotta se laajentaisi halkeamia ja huuhtelisi epäpuhtaudet pois. Huitsia. Ukkelit sanoivat, että 80 metrissä oli pehmeä kohta, joka antoi periksi. Hyvä. Sitten päästettiin paine mötikän alapuolelta pois ja nostettiin rensselit kaivosta. Ukkelit tuuppasivat vesiputken kaivoon ja kytkivät pumpun. Käskivät pumpata neljä tuntia tänään ja huomenna uudestaan, jotta saadaan epäpuhdas vesi pois ja pystytään mittaamaan, kuinka paljon kaivoon tulee vettä. Annoimme pumpun pumpata nelisen tuntia ja vettä tuli putkesta koko pumppauksen ajan, eli kyllä sinne taitaa nyt vettä jostain tulla. No, tänään pumpataan uudestaan kolme-neljä tuntia, jonka jälkeen laitetaan astia alle ja mitataan, kuinka paljon vettä putkesta tulee minuutissa. Jännää. Kaivoa siis porattiin 120 metriä ja vesi tulvahti 80 metristä. Isäni totesi tavalliseen tapaansa, että porakaivofirma voikin nyt viedä sen ylimääräisen 40 metriä mennessään.

1 kommentti:

  1. Isämme on kyllä oikeassa. Ei tuollaista hukkaputkea saa toisten tontille jättää saati laskuttaa.

    VastaaPoista