Tällä sivulla kerron, miten rakennusprojektimme etenee

Rakentaminen ei olekaan romanttista naulojen naputtelua. Tämä sivu olkoon minun keinoni päästellä ylimääräisiä paineita tekstin muodossa ulos. Tervetuloa raksalle!

tiistai 25. tammikuuta 2011

Pu-pu-pu-putkia lattiaan

Maanantaiaamuna soitti asentaja maalämpöfirmasta. Kertoi lähtevänsä lähestymään työmaata. Eläköön! Kirmasin riemuissani avaamaan ovea ja sytyttämään valoja raksalle. Vihdoinkin saadaan lattialämmitysputket paikoilleen. Raksalle ilmestyi finninaamainen asentajapoika, joka käveli kädet taskussa tarkastellen lattiaamme. "Juu, ei tätä vielä voi laittaa. Täytyy muutama juttu teidän tehdä ensin." NIIN MITÄ!?" Poika alkoi viittoilemaan, kuinka meidän täytyy piirtää väliseinät lattiaan spraymaalilla. Sanoi, että täytyy piirtää takkakin, kun olette tehneet niin ison tuosta vahvennoksesta. "Kuule, se on juuri niin iso, kun sen pitääkin olla!" Seuraavaksi poika perusteli huolellisesti, miksi putkia ei voi asentaa, kun ne ovat olleet ulkona. Ja iloiseksi lopuksi ilmoitti vielä, että syöttöputketkin on asentamatta. "Mitkä helvetin syöttöputket!?" Vaadin apinapoikaa näyttämään, mitkä putket ja mihin. Poika haki hangesta n.2,5 metriä pitkän mustan putken ja esitti, kuinka se katkaistaan kahtia ja laitetaan raudoituksen alle maalämpöpumpulta jakotukille, noin metrin matkalle. Totesi sitten lähtevänsä tästä menemään. Jäin suu auki seisomaan ovelle musta putki kädessäni. Hetkisen toivuttuani shokista välitin tiedon Jarille. Sitten luin tilausvahvistuksen. En löytänyt siitä kohtaa, jossa minut olisi velvoitettu piirtelemään väliseiniä lattiaan enkä ohjeita lattialämmitystarvikkeiden säilytyksestä. Syöttöputkikohdan löysin ja nyt ymmärsin, mitä se tarkoittaa. Kihisin raivosta ja lähdin heittelemään renkaita. Mieli myllersi. En oikein tiennyt olisinko vihainen vai surullinen. Katsoin parhaimmaksi olla ottamatta yhteyttä firman pääpaikalle, ties mitä olisi suusta ulos tullut. Jari tuli töistä puolenpäivän jälkeen ja alkoi soittamaan apinoiden kuninkaalle. Seitsemänteen peräkkäiseen soittoon lopulta vastattiin. Puhelun aikana ilmeni, ettei meidän tarvitse piirrellä väliseiniä, eikä tarvikkeita tarvinnut säilyttää sisätiloissa. Syöttöputki pitäisi olla paikallaan. Asentajapoika oli jäänyt sairaslomalle. Kiva, kiva. Arvoitukseksi jäi, oliko asentaja krapulassa, humalassa vai muuten vaan hukannut työmoraalinsa maanantaiaamun kunniaksi. Jarille luvattiin hoitaa asia.
Jari piirteli illalla piruuttaan väliseiniä lattiaan. Minä kannoin tarvikkeet sisään. Asensimme syöttöputket. Asennukseen meni noin kolme minuuttia. Jari oli tyytyväinen tulokseen. Sanoi, että nyt voi tulla tyhmempikin asentaja putkia vetämään, seinät olivat paikoillaan.
Tiistaina puolenpäivän aikaan asennuspäällikkö soitti ja valitteli vaikeuksia. Kysyi, sopiiko minulle, että tulevat heti aloittamaan homman ja tekevät sen torstaina loppuun. Sopiihan se. Tunnin päästä tontille kurvasi musta Audi ja perässä firman pakettiauto. Paarustin mäkeen. Yllätykseni oli suuri, kun reppahousuinen poika osoittautui asennuspäälliköksi, jonka kanssa olin monasti ollut puhelinyhteydessä. Päällikkötason poikanen alkoi apumiehen kanssa vetää oranssia putkea lattiaan. Putkien tulo on ollut yhtä änkytystä, mutta homma alkaa näyttä vihdoinkin hyvältä. Vaikka olen pitänyt firman porukkaa apinoina, täytyy myöntää pisteet asennuspäällikölle, joka ei pelkää ottaa letkusta kiinni ja lähteä itse kentälle puuhastelemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti