Pystytysviikko

Vihdoin koitti viikko 47. Talopaketin pystytysviikko. Jännitys kasvoi lähes sietämättömäksi, ja niinpä heräsin tiistain vastaisena yönä jo kahdelta, pirteänä kuin peipponen, odottamaan Simonsin asentajia. Odotus oli pitkä, sillä Simonsin Sprintteri kaarsi Käpälämäkeen hiukan yli kymmenen aamupäivällä. Vöyristä saapui kaksi hiljaista miestä. Tervehdyksen mutistuaan he ryhtyivät poistamaan pressuja perustusten päältä. Seistä törrötin vieressä, kun miehet mittasivat ristimittoja ja tarkistivat vaaitusta laserin avulla. Usean OK:n jälkeen oli selvähköä, että perustus oli oikean kokoinen ja korkuinen. Saadakseni asiasta varmuuden, kyselin, miltä näyttää. Toinen Vöyriläinen sai sanottua, että ihan hyvältähän se. Yritin pitää keskusteluyhteyttä yllä, mutta yksinpuheluksi se paremmin meni. Totesin, että poikia pitää vääntää nenästä saadakseen heistä jotakin jutunjuurta irti, joten katsoin parhaimmaksi häipyä omiin hommiini. Muutaman tunnin pojat ahertelivat alajuoksujen ja pylväiden kanssa. Kävin aina välillä katselemassa homman etenemistä. Kahden aikaan iltapäivällä Sprintteri katosi mutkan taakse. Kävin peittelemässä aikaansaannoksen ja huhkin lumia sokkelin sisäpuolelta Jarin kanssa traktorin kauhaan. Kiikutimme rakennuspaikalle lautoja ja kakkosnelosia rakennusaikaisia tukia varten.
Keskiviikon vastaisena yönä heräsin puoli kolmelta, pirteänä kuin peipponen, odottamaan Simonsin asentajia. Odotus oli edellispäivää lyhyempi, sillä kirkkaat valot loistivat Käpälämäessä jo ennen seitsemää.Menin mäkeen minäkin. Siellä samaiset puheliaat miehet jo valmistelivat pystytystä. Julmetun pitkä rekka kolkotteli Ritajärventietä ja pysähtyi liittymämme kohdille. Lähdin naapuriin ilmoittamaan, että talo tulee. Naamatauluista keittiön ikkunassa päätellen, he olivat sen jo huomanneet. Ensimmäisessä rekassa oli kaikenlaista tilpehööriä ja kattotuolit. Katselimme keittiön ikkunasta, kun vaikuttavan kokoinen nosturihirviö humisteli tontille. Epäilimme, miten nosturi ja rekka taittuvat liittymästä, mutta sinne molemmat humahtivat. Teki melkein mieli aplodeerata. Lähdin innokkaana kuvaamaan, kun rekkaa alettiin tyhjentää. Kuvista ei juuri mitään tullut, kun oli vielä kovin pimeää. Sitten soi puhelin. Isäni ilmoitti, että kylän taksimies oli ilmoittanut, että siellä se on, meidän talo, Tuulikin ahteessa kyrmyllään. Aaarrrrgggghhh! Pahin pelkoni oli toteutunut. Elementtiauto ei päässyt Tuulikin ahdetta ylös, lähti luisumaan ja päätyi Tuulikin pellolle. Onneksi perävaunu pysyi kuitenkin pystyssä, miten kuten, mutta pystyssä se vielä oli. Tosin pahasti kallellaan. Kiirehdin paikalle ja totesin kuskille, että voi perse. Kuski oli samaa mieltä. Shokista toivuttuamme aloimme suunnitella, mitä vehkeitä tarvittaisiin auton ja talon pelastamiseen. Vähät minä siitä autosta, mutta talon pelastamiseen. Kuski esitti toivomuksena hiekkaa ja kaivuri. Lähdin toimittamaan asiaa. Isäni oli jo ehtinyt tilata hiekoitusta ja ryhdyimme hankkimaan kaivuria. Perusparannusta Ritajärventielle tekevä kaivuriukko lupasi lähteä tulemaan. Pystytykseen varattu nosturihirviö lähti kiertämään pikkuteitä pitkin taloauton taakse. Sitten vain odottelimme. Simons Elementiltä soitti Dan ja oli yhtä huolissaan, kuin mekin. Parin tunnin odotuksen jälkeen kaikki oli asemissa ja miehet virittelivät ketjuja perävaunun alle.Lopulta alkoi itse operaatio. Kaivuri piti pakettia pystyssä, kunnes nosturi sai sen irti maasta. Kuski ajoi rekkaa hiljaa eteenpäin ja nosturi käänsi perävaunun tielle. Eläköön! Talo oli taas tiellä. Kaivuria tarvittiin vielä vetämään taloauto ahteen päälle. Jo alkoi kielenkannat irrota yhdeltä sun toiselta, kuskilta ja pystyttäjältä. Katastrofi yhdistää. Iloisina ilmoitimme kaikille haaverista tietoisille, että vaara oli ohi. Näin pääsi itse päivän päätapahtuma alkamaan.  Isäni katseli pakettia ja kysyi, eikö meidän pirttiin enempää seiniä tule. Vakuutin tilanneeni kaikki tarvittavat seinät. Nosturi nosteli elementin toisensa jälkeen paikoilleen ja talo alkoi hahmottua. Elementit olivat säilyneet ehjinä ojakeikasta huolimatta. Ainoastaan yhdestä kohdasta oli muutama ulkoverhouspaneli mennyt rikki. Ne pystyy vaihtamaan. Kuskit ja autot häipyivät sitämukaa kun ne saatiin tyhjiksi. Nosturi häipyi, kun kaikki palaset olivat kohdillaan. Pystyttäjäpojat jäivät nakuttelemaan. Ja nakuttelivat myöhään iltaan saakka. Kahdeksalta illalla laittoivat vielä aluskatetta. Viimeistelyt jatkuu vielä tänään, mutta siellä se seisoo, pirtti, vesikatto päällä ja säleverhot ikkunoissa. Lämmitimme harjakaissaunan ja nautimme harjakaismaljan. Ikuisuudelta tuntunut odotus on päättynyt ja Jarikin pääsee nyt rakentamaan todenteolla. Kaikki talkootyöstä kiinnostuneet, tervetuloa!

Odotus päättymässä

Talvi on tullut Horniolle. Lunta lienee kymmenisen senttiä ja kiristyvää pakkasta näyttää kymmenen päivän sääennuste. Eilisaamuna soitti Leif Simons-Elementiltä. Oli katsellut asemapiirustusta ja kyseli, onko pihaliittymä kovin kapea. Vakuutin, ettei ole. Halusi myös tietää, mihin olimme nosturin ajatelleet asettuvan. Selitin, että pääoven eteen on tehty sille paikka lätkätystä sorasta. Tätä tietoa hän tarvitsi siksi, että tietävät pakata seinät kyytiin oikeassa järjestyksessä. Yipee! Pystytys edistyy nyt siten, että tiistaina tulee etujoukko asentamaan radonhuovan ja alajuoksut. Keskiviikkoaamuna seitsemältä tulee koko poppoo, nosturi ja taloauto. Sitten vaan lätkitään seinät pystyyn ja katto päälle. Suitsait. Majoituspaikkoja Leif tiedusteli myös. Suosittelin Ellivuoren hotellia. Meillä on vielä tiedossa lumitöitä ja hiekoitusta ennen pystyttäjien saapumista.Ensiviikolla tulee tämän Joulun isoin paketti.

Kaikki valmiina

Nonniin. Kaivosta on ahkerasti pumpattu vettä, jokapäivä n. kolme-neljä tuntia sitä on purskutettu mäkeen. Täytynee tutkituttaa veden laatu jossakin vaiheessa, mutta noin aistienvaraisesti tarkasteltuna vesi tuntuu olevan ok. Näyttää kirkkaalta ja maistuu...vedeltä. Join oman kaivon vettä pari lasillista, eikä tullut mitään havaittavia vaikutuksia, paitsi että jano sammui .Mittasin virtaaman neljän tunnin pumppauksen jälkeen. Tuloksena 18 litraa minuutissa, eli yli kuutio tunnissa. Se on kuulemma todella hyvä juttu. Sanoivat porakaivoihmiset. Sillä saralla siis kaikki ok. Perustushommatkin on valmiina. Perjantaina lakaisin sorat huitsiin sokkelin päältä, hieroin rahinalla kaikki laastimöykyt ja kökkäreet irti ja kaivoin Jarin suunnittelemalla työkalulla sorat styroksien välistä pois.(maailman v-mäisin homma oli se) Sitten peiteltiin sokkeli Jarppadeen kanssa huolellisesti. Ja onneksi peiteltiin, koska eilen tuli lunta. Lopuksi Jari vielä junttasi kakkosnelosia talotoimittajan ohjeiden mukaan perustusten sisä- ja ulkopuolelle rakennusaikaisia tukia varten. Näin. Joskohan se nyt olisi kaikinpuolin kunnossa taloa varten. Hiukan kyllä jännittää, miten taloauto pääsee tänne korpeen, varsinkin, jos keli on kahden viikon päästä tällainen. Olen päivä päivältä varmempi siitä, ettei se pääse tuota Tuulikin ahdetta ylös, lähtee sivuluisuun ja kaatuu kyljelleen Tuulikin pellolle. Arrgghh!

Vettä

Porakaivofirmasta tulivat puolenpäivän aikaan halkaisemaan kalliota. Menimme seuraamaan tapahtumaa. Ukkelit ruuttasivat ensin kaivon täyteen vettä. Sen jälkeen teipattiin vesiletkua, vaijeria ja pienempää letkua yhteen n. 40 metriä. Kaivoon laskettiin erikoisen näköinen mötikkä, joka jätettiin killumaan 40 metriin ja pumpattiin turvoksiin niin, että se tukki kaivonreijän. Sitten päästettiin vettä mötikän alapuolelle, jonne muodostui painetta niin paljon, että kalliohalkeamat antoivat periksi. Sen jälkeen jatkettiin veden pruuttaamista, jotta se laajentaisi halkeamia ja huuhtelisi epäpuhtaudet pois. Huitsia. Ukkelit sanoivat, että 80 metrissä oli pehmeä kohta, joka antoi periksi. Hyvä. Sitten päästettiin paine mötikän alapuolelta pois ja nostettiin rensselit kaivosta. Ukkelit tuuppasivat vesiputken kaivoon ja kytkivät pumpun. Käskivät pumpata neljä tuntia tänään ja huomenna uudestaan, jotta saadaan epäpuhdas vesi pois ja pystytään mittaamaan, kuinka paljon kaivoon tulee vettä. Annoimme pumpun pumpata nelisen tuntia ja vettä tuli putkesta koko pumppauksen ajan, eli kyllä sinne taitaa nyt vettä jostain tulla. No, tänään pumpataan uudestaan kolme-neljä tuntia, jonka jälkeen laitetaan astia alle ja mitataan, kuinka paljon vettä putkesta tulee minuutissa. Jännää. Kaivoa siis porattiin 120 metriä ja vesi tulvahti 80 metristä. Isäni totesi tavalliseen tapaansa, että porakaivofirma voikin nyt viedä sen ylimääräisen 40 metriä mennessään.

Edistystä suurin harppauksin

Kalle ja Jamppa huhkivat tontilla koko loppuviikon veivaten pitkiä päiviä. Loppuviikosta Jari haki tarvikkeita pojille ja autteli hommissa, kun joutui sairauslomalle tenniskyynerpään takia. !??! Pojat saivatkin runsaasti aikaan. Nyt on perustukset valmiina, kaikki putket ja pömpelit haudattu ja parisataa tonnia erilaisia murskeita levitetty ja lätkätty. Pieni fiba oli pojille käynyt sadevesiputkia ja -suppiloita laittaessa, yksi suppilo on väärässä paikassa, juuri terassin alla. Jep. Vaan eiköhän se saada siirrettyä oikeaan asemaan ennen talon tuloa. Vielä täytyy puhdistaa perustukset sorasta ja laastiroiskeista ja peittää huolellisesti. Sitten otetaankin mukava asento ja odotellaan talopaketin saapumista. Jups.

Melkein putkeen

Kalle tuli maanantaiaamuna tasailemaan tontilla lojuvia kivi- ja kantokasoja. Odottelin kieli pitkällä kaivon poraajia. Muutaman tunnin jyristelyn ja kolistelun jälkeen Kalle oli saanut pihamaamme näyttämään pihamaalta ja oli lähdössä toiselle työmaalle. Sovimme, että tilaan soraa aamuksi, niin hän pääsee kauhomaan sitä perustusten sisään heti aamutuimaan. Odottelin kieli pitkällä kaivon poraajia. Soitin soraukolle ja pyysin kolmea kuormaa 0-35 kalliomursketta aamuksi. Soraukko lupasi toimittaa. Odottelin kieli pitkällä kaivon poraajia. Sitten soitti Jari, jolle kaivoukko oli soittanut ja ilmoittanut, että tulevat vasta huomenna. Vai niin. Soitin Kallelle, että aikataulu muuttui, mutta hän arveli, että sopivat puuhastelemaan tontilla yht´aikaa. Tiistaiaamuna lähdin anivarhain kohti Kuopiota rengaskuorman kanssa. Kahdeksalta soitti Kalle ja kyseli, milloin soraa on tulossa. Lupasin tiedustaa asiaa. Soraukko kertoi iloisesti, että ensimmäinen kuorma tulee yhdeltätoista. Siis heti aamulla. Soitin ilouutisen Kallelle, joka tuumasi, että laittelevat patolevyä paikalleen soraa odotellessa. Puoli kymmeneltä Kalle soitti taas ja pyysi peruuttamaan sorakuormat siltä päivältä. Porakaivoukot olivat tulleet ja tukkineet koko tontin vehkeittensä kanssa. Niinpä minä rimputtamaan soraukolle asiaa. Mies ymmärsi yskän ja lupasi kuormat heti keskiviikkoaamusta. Niinpä. Palasin rengasmatkalta illansuussa, enkä jaksanut mennä tontille tarkastelemaan päivän saavutuksia. Jari päivitti, että kaivoa oli porattu 120 metriä ilman merkkiä vedestä ja yksi sorakuorma oli läpäissyt kaivoukkojen tiesulun. Hihhei ja hyvää yötä. Keskiviikkoaamuna kysyi Kalle taas soran aikataulua ja minä tiiustin ja kerrottiin, että yhdeksältä tulee ensimmäinen kuorma. Tarkstelimme kaikenlaisia piirustuksia saadaksemme selville, mihin kohtaan Kalle ja Jamppa tähtäävät takan ilmanottoputkea ja radonputken poistopäätä. Selvisihän ne lopulta, kun löysimme oikeat piirustukset tuosta raamatun paksuisesta piirustusmapista. Kaivovesi kiinnosti meitä sen verran, että pudotimme sinne kiven ja kuuntelimme, koska molskahtaa. Poltimme tupakit, kampasimme hiukset, harjasimme hampaat ja luimme pari kirjaa ja sitten jo molskahti. Ensimmäinen sorakuorma tuli puoli kymmeneltä ja sen jälkeen tavaraa alkoi tulla. Auto vieraili tontilla ainakin viisi kertaa. Pojat saivat perustukset täytettyä ja salaojaputkiakin laitettua. Iltapuhteina kaadoimme Jarin kanssa vielä pari kuusipuuta kakkakaivon tieltä. Jari sahasi ja minä hosuin kaatoraudan kanssa. Hyvin sujui yhteistyö, ei osuttu mihinkään arvokkaaseen. Simons Elementiltä soitti Dan ja juteltiin hirvistä ja niiden metsästämisestä ja koirista öbaut parikymmentä minuttia, ennenkuin hän ilmoitti, että pystytystä täytyy siirtää viikolla eteenpäin, mutta heti viikon 47 alussa tulevat. Ok.

H-hetki lähenee

Niin on ollut kiirettä, etten ole ehtinyt pitää teitä ajantasalla projektin suhteen, mutta yritetään... Viimeviikolla tuli Sinervön kaupalta kaikenlaista roinaa tontille. Lattia- ja routastyroksia kauheat kasat sekä putkia ja pömpeleitä. Kaikkea sitä tarvitsee maahan haudata. Salaoja- sadevesi- ja jätevesiputket, salaojakaivot., suojaputkia sähkölle, vedelle ja maalämmölle sekä kauhea kasa styroksia. Tarkastusputki paskaputkeen ja ihanihmepömpeli sadevesi- ja salaojaputkeen. Ja tietysti se kaikkein suurin pömpeli, eli 10m3 kakkavesipömpeli. Ja mitä vielä... No, haudataan, haudataan. Perustukset ovat patolevyä vaille valmiit. Tehtiin Jarin kanssa viisteet ja slammattiin perusmuuri, laitettiin sisäpuolen routaeristeet ja jatkettiin putket sekä tungettiin sähkökaapeli suojaputkeen.(Oli muuten vielä viheliäämpi homma, kuin sen kiven ja narun ravisteleminen sen putken läpi.) Jari sotki kuraa betonimyllyllä ja minä "viistin". Slammauksen jätin Jarin tehtäväksi, auttelin vain vedenhaussa ja kuran sotkemisessa. Arvatkaapa miksi? No siksi, että se jää näkyviin, elikkäs maanpinnalle. Minun viistämät viisteet Kalle hautaa armeliaasti soralla lähipäivinä. Kalle toi kaivurinsa takaisin sunnuntaina ja kävi tänään tasoittelemassa kanto- ja kivikasat metsään. Huomenna tulee, VIHDOINKIN, vesikaivon poraajat. Edellinen poraaja hävisi vissiinkin maanpäältä kokonaan. Eikä tämäkään ihan ole luvatussa aikataulussa pysynyt, mutta kohta pulppuaa raikas kaivovesi Käpälämäessä.Vaikkakin lämpökaivon poraamisen perusteella meille saattaa tulla vesi Kiinasta saakka. Kallekin tulee aamulla Jampan kanssa tekemään perustuksen täyttöä ja tiivistystä sekä laittelemaan putkia ja styrokseja maahan. Talopaketti tulee kolmen viikon päästä, eli se on varmaan  jo työn alla siellä Vöyrissä. Niin se vaan aika on hurahtanut. Äsken kesä- heinäkuussa talon tuloon tuntui olevan ikuisuus, nyt sitä kohta lastataan jonkun suomenruotsalaisen autoilijan rekkaan. Toivottavasti se saa pehmeän kyydin tänne Horniolle.