Pu-pu-pu-putkia lattiaan

Maanantaiaamuna soitti asentaja maalämpöfirmasta. Kertoi lähtevänsä lähestymään työmaata. Eläköön! Kirmasin riemuissani avaamaan ovea ja sytyttämään valoja raksalle. Vihdoinkin saadaan lattialämmitysputket paikoilleen. Raksalle ilmestyi finninaamainen asentajapoika, joka käveli kädet taskussa tarkastellen lattiaamme. "Juu, ei tätä vielä voi laittaa. Täytyy muutama juttu teidän tehdä ensin." NIIN MITÄ!?" Poika alkoi viittoilemaan, kuinka meidän täytyy piirtää väliseinät lattiaan spraymaalilla. Sanoi, että täytyy piirtää takkakin, kun olette tehneet niin ison tuosta vahvennoksesta. "Kuule, se on juuri niin iso, kun sen pitääkin olla!" Seuraavaksi poika perusteli huolellisesti, miksi putkia ei voi asentaa, kun ne ovat olleet ulkona. Ja iloiseksi lopuksi ilmoitti vielä, että syöttöputketkin on asentamatta. "Mitkä helvetin syöttöputket!?" Vaadin apinapoikaa näyttämään, mitkä putket ja mihin. Poika haki hangesta n.2,5 metriä pitkän mustan putken ja esitti, kuinka se katkaistaan kahtia ja laitetaan raudoituksen alle maalämpöpumpulta jakotukille, noin metrin matkalle. Totesi sitten lähtevänsä tästä menemään. Jäin suu auki seisomaan ovelle musta putki kädessäni. Hetkisen toivuttuani shokista välitin tiedon Jarille. Sitten luin tilausvahvistuksen. En löytänyt siitä kohtaa, jossa minut olisi velvoitettu piirtelemään väliseiniä lattiaan enkä ohjeita lattialämmitystarvikkeiden säilytyksestä. Syöttöputkikohdan löysin ja nyt ymmärsin, mitä se tarkoittaa. Kihisin raivosta ja lähdin heittelemään renkaita. Mieli myllersi. En oikein tiennyt olisinko vihainen vai surullinen. Katsoin parhaimmaksi olla ottamatta yhteyttä firman pääpaikalle, ties mitä olisi suusta ulos tullut. Jari tuli töistä puolenpäivän jälkeen ja alkoi soittamaan apinoiden kuninkaalle. Seitsemänteen peräkkäiseen soittoon lopulta vastattiin. Puhelun aikana ilmeni, ettei meidän tarvitse piirrellä väliseiniä, eikä tarvikkeita tarvinnut säilyttää sisätiloissa. Syöttöputki pitäisi olla paikallaan. Asentajapoika oli jäänyt sairaslomalle. Kiva, kiva. Arvoitukseksi jäi, oliko asentaja krapulassa, humalassa vai muuten vaan hukannut työmoraalinsa maanantaiaamun kunniaksi. Jarille luvattiin hoitaa asia.
Jari piirteli illalla piruuttaan väliseiniä lattiaan. Minä kannoin tarvikkeet sisään. Asensimme syöttöputket. Asennukseen meni noin kolme minuuttia. Jari oli tyytyväinen tulokseen. Sanoi, että nyt voi tulla tyhmempikin asentaja putkia vetämään, seinät olivat paikoillaan.
Tiistaina puolenpäivän aikaan asennuspäällikkö soitti ja valitteli vaikeuksia. Kysyi, sopiiko minulle, että tulevat heti aloittamaan homman ja tekevät sen torstaina loppuun. Sopiihan se. Tunnin päästä tontille kurvasi musta Audi ja perässä firman pakettiauto. Paarustin mäkeen. Yllätykseni oli suuri, kun reppahousuinen poika osoittautui asennuspäälliköksi, jonka kanssa olin monasti ollut puhelinyhteydessä. Päällikkötason poikanen alkoi apumiehen kanssa vetää oranssia putkea lattiaan. Putkien tulo on ollut yhtä änkytystä, mutta homma alkaa näyttä vihdoinkin hyvältä. Vaikka olen pitänyt firman porukkaa apinoina, täytyy myöntää pisteet asennuspäällikölle, joka ei pelkää ottaa letkusta kiinni ja lähteä itse kentälle puuhastelemaan.

Lunta

Rakennus ei juurikaan ole edistynyt sisältä eikä ulkoa. Kattotiilet on edelleen maassa puolenmetrin hangen alla. Katolla niiden sijaan lepattaa isot pressut. Ilmat eivät oikein ole suosineet kattohommia. Jos ei ole -25 astetta pakkasta, niin tulee luntaräntää vaakasuoraan. Aluskate ja ruoteet ovat kyllä paikoillaan, joten ilmoja vaan odotellaan että päästään latomaan. Sisätiloissa betoniverkot möllöttää korotettuna odottaen putkiapinoita, joiden tarvikkeet ovat lavalla jossainpäin tonttia lumen alla. Täytynee yrittää paikallistaa, mikä pöykky mahtaisi lattialämmitystarvikkeet sisältää. Jari oli sitä mieltä, että etsikööt itse putkensa, kun ovat ne sinne jättäneet. Yritin herralle selittää, että Kiidon Kauko ne sinne hankeen on tuonut. "Etsiköön itse putkensa, kun ovat Kiidon Kaukon ne laittaneet tänne tuomaan." Seuraavaksi yritin saada Jarin tajuamaan, ettei ole asentajien vika, että esimiehensä ovat apinoita ja ettei tätä hommaa nyt enenpää tarvitsisi vaikeuttaa. "Mitäs ovat töissä sellaisessa firmassa." Aaarrrggghhh!

Uudet aikataulut

Maalämpöapinoiden hommat menivät siis pieleen. Väliviikolla yritimme ottaa yhteyttä urakoitsijaan sopiaksemme uuden ajan lattialämmitysputkiston asennukselle. Pomoapina oli tietysti jäänyt lomalle, kuten vastaaja meille ilmoitti. Kakkosapina ei suvainnut vastata puhelimeen. Niinpä otin jälleen yhteyttä sähköpostitse, ei niin ystävälliseen sävyyn. Postiin ei tullut vastausta, mutta seuraavana päivänä kakkosapina jo suvaitsi vastata puheluuni.Selitin asiani asialliseen sävyyn, apina lupasi soittaa takaisin. Ja soittikin! Niinpä uusi asennusaika järjestyi jo 24.01.! Näinpä homma siirtyi kuukaudella eteenpäin. Niinpä peruutimme sähkömiehenkin samaan syssyyn. Olemme siis pattitilanteessa sisähommien suhteen. Kaikki on stopissa, kunnes apinafirman apinat saavat apinoitua putkensa paikoilleen. Emme kuitenkaan ole lannistuneet. Vaihdoimme työkohdetta sisältä lattiasta ulos katolle. Tiilikaton tekeminen olisi luultavasti helpompaa kesäisellä kelillä, (en tiedä, kun en ole kokeillut) mutta käy se näin talvellakin. Ainoa huonopuoli on se, että joutuu tekemään lumityöt joka aamu pihan lisäksi myös katolla. Vaan hyvin on Jari jaksanut lunta alas proiskia.Olemme kahteenpekkaan lyöneet ruoteita paikoilleen. Jari on hillunut katolla ja minä olen sahannut Jarin huutelemien mittojen mukaisia ruodepuita ja ojennellut niitä sitten ylöspäin. Voisin minäkin toki sinne katolle kiivetä, mutta minä en pystyisi siellä mitään tekemään, koska joutuisin roikkumaan kaksin käsin kiinni jossakin, mistä kiinni saisi. Kammoan näet korkeita paikkoja sen verran pikkuisen. Tavoittena onkin saada tiilet katolle tuossa ensi viikonlopun aikana, kun torstaikin on pyhäpäivä. Toivomme runsasta osanottoa talkoisiin (toiveunta). Eteenpäin, sano mummo lumessa.