Tiiliä, tiiliä ja tiiliä

Muurari on puurtanut raksalla tunnollisesti koko viikon. Pesuhuoneen seinät ja savupiippu ovat valmiit. Jari on kinkannut kipeällä koivellansa, mutta työnteon olen häneltä kieltänyt. Toivotaan edelleen, jotta paranisi. Torstaina aamutuimaan Kiidon Kake toi tontille maalämpöpumpun. Puolenpäivän aikaan Sinervön kauppa toi Tyynen. Innokas kuski yritti ajaa mäen ylös oven eteen, muttei taaskaan päässyt. Meinasi sitten luisua takatoukuria maalämpöpömpelin ja muurarin auton päälle. Sai onneksi pysähtymään ja muurari apureineen kiirehtivät siirtämään vehkeet alta pois. Pettynyt kuski nosteli kolme lavallista Tyyneä puoleenväliin mäkeä, josta Jari siirsi ne oven eteen traktorin trukkipiikkien avulla. Värväsin isän ja Erkin kantamaan tiiliä kanssamme sisätiloihin. Ja olikin hyvä, että värväsin. Herranenaika, mutta niitä riitti. Jari teki sopivia nippuja ja me muut ramppasimme ovessa edessuntakaisin lukemattomia kertoja. Lopulta, kun lavat olivat tyhjinä, keittiö oli täynnä. Ihmettelimme valtaisaa palapeliä. Totesin ääneen, että tulee siitä aikamoinen monumentti, kun ne saadaan kaikki yhteen kasaan oikeassa järjestyksessä. No, tuskinpa se muurarille niin vaikea homma on, kuin se olisi maallikolle. Perjantaiaamuna mittailimme ahkerasti keittiötä ja kodinhoitohuonetta sekä eteistä ja makuuhuonetta. Lähdimme osoottelmahan Huittisten keittiötukkua kohti. Saimmekin asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua ja kaikki kaapistot ja keittiövimputtimet kerrassaan sopivaan hintaan. Reissumme aikana Vormisto oli tuonut mdf-paneelit Jalasjärveltä. Paketti oli saanut turpaansa jossain matkanvarrella. Koko höskä oli ihan mutkilla ja reunimmaisista oli mennyt jokunen pontti rikki. Tunnollinen kuski oli tehnyt merkinnän rahtikirjan ja ilmoitin asiasta lähettäjälle. Pyysivät avaamaan paketin ja tarkistamaan kaikki paneelit. Lupasivat lähettää ehjiä tilalle. Lupasin palata asiaan maanantaina. En aikonut alkaa tarkistamaan koko valtavaa nippua enää perjantai-iltana. Ehtiipä sen myöhemminkin. Nyt lauantaiaamuna muurari tulee aloittelemaan Tyynen kasaamista, Jari vaivaa jo rieskataikinaa...

vauhti kiihtyy

Jarin jalkavaiva osoittautui rajuksi lihaskrampiksi, joten sillä saralla kaikki hyvin. Pete jatkoi piipun muuraamista niin, että se yltää jo välikattoon. Ilmat muuttuivat loppuviikosta kurjiksi, joten päätettiin aloittaa pesuhuoneen seinän muuraus ja odottaa mukavampia piipuntekoilmoja. Seinät nousivat nekin vauhdilla. Muuraaminen jatkuu maanantaina. Sähköpartio saapui lauantai-iltana ja aloittivat työt sunnuntaina aamulla. Kaksi sähkömiestä ja yksi sähkönainen pistivät tuulemaan ja valmista tuli. Kuudessa tunnissa oli johdot vedetty ja rasiat paikoillaan. Muutamaan pistorasiaan kytkettiin jo virtakin. Sähköpartio lähti yhtä sähäkästi kuin tulivatkin palatakseen kahden viikon päästä. Nytpä päästään levyttämään väliseinät toiseltakin puolelta. Rasioita täytyy kiinnittää kattoon ja sitäkin voidaan alkaa paneloimaan. Tästäpä se lähtee hurjaa vauhtia etenemään. Jari asetti ensimmäiseksi muuttotavoitteeksi vapun. Pitänöö lähteä hommiin.

valmis vai muurattu?

Jari on jatkanut ilmastoinnin asennusta, konekin on jo tuotu työmaalle. Hiljaa hyvä tulee. Tilasimme Tiilerin Tyyne takkaleivinuunin ja aioimme laittaa siihen valmispiipun. Tyynehän sijoittuu keskelle tupakeittiötä. Isäni kuitenkin alkoi puhelemaan valmispiippujen aiheuttamista tulipaloista ja sai minut oveluudellaan ajattelemaan ja tutkimaan valmispiippujen ja muurattujen eroja. Kun paneuduin asiaan, huomasin, että valmispiippu ei luovuta lämpöä kuten muurattu piippu tekee. Ilmeni myös, että valmispiippu tulee kalliimmaksi kuin muurattu. Käyttöikä askarrutti myös. Keskustelin asiasta myös muurarimestarimme kanssa, joka oli ehdottomasti muuratun piipun kannalla. Hänen mielestään valmispiippu soveltuu hyvin, jos paistaa makkaraa kerran kuussa. Kehotti myös ottamaan kalliimman palovakuutuksen, jos päädymme valmispiippuun. Sillä Shiedel, valinta oli selvä. Muurattu piippu. Tilasimme kuusi letkaa hormitiiliä Tiileriltä ja suursäkin laastia. Hintaa kertyi n. 300e. Viikonloppuna Jari mylläsi välikatossa putkiensa kanssa ja minä paklasin seiniä. Jälleen yksi askare, jota en ollut koskaan ennen tehnyt. Jarin neuvoilla pääsin kuitenkin hyvään vauhtiin ja jälkeäkin alkoi syntyä. Työni sujui hyvin. Päätellen ainakin siitä, että pakkelia oli enemmän seinissä kuin vaatteissa. Sain myös kehut ukkokullalta. Puuhastimme täyden päivän. Sunnuntain varastimme vapaaksi ja painuimme Potkujärven jäälle pilkille. Ilma oli kuin morsian ja kalaakin tuli. Maanantaina muurari soitti, että tulee tiistaina piippua pystyttämään. Meille tuli kiire siivota puutavara ja kaikki muu roina tieltä pois. Kannoimme myös kolme letkaa tiiliä sisään. Tiistaiaamuna Jari vei traktorin etukauhassa kaksi saavillista vettä pelipaikalle. Sitten huomasimme, että tuhkaluukku ja savupelti puuttuu. Jari lähti jalka kipeänä hakemaan vimputtimia. Pakotin ukkoseni soittamaan itselleen lääkäriajan, koska jalkansa kipeytyi ilman näkyvää syytä. Pohje oli niin kipeä, ettei koskea voinut. Jari yritti päästä lääkärikäynnistä, mutta pidin hänelle luennon. Ilmoitin, että siellä voi olla veritulppa ja jos on ja jos se lähtee liikkeelle, on sitten kiva herätä aamulla kuolleena, kun tukos on vaellellut keuhkoihin tai sydämeen tai johonkin muuten strategisesti tärkeään paikkaan. Paheksuin myös mieheni välinpitämättömyyttä siitä, että joutuisin maksamaan hänen hautajaisensa ja näin joutuisin tyytymään karvalakkihanoihin pesuhuoneessa, kun ei olisi varaa designeihin. Ukko lähti lääkäriin. Puolenpäivän aikaan Pete tuli työmaalle ja piippu alkoi nousta hurjaa vauhtia. Pete käski mallata pellinpaikkaa, että tietää, mihin kohtaan sen laittaa niin, ettei minun tarvitse kiipeillä anopinjatkeille tms. kalusteille yltääkseni kahvaan. Huomaavaista! Muurari-Pete tulee huomenna jatkamaan. Ukko ei ole vielä tullut lääkäristä, joten näyttää siltä, että oli syytäkin mennä tutkittavaksi. Käpälämäessä kaikki hyvin.

Väliseinää pukkaa

Jari on paketoinut sitkeästi ilmastointikanavia puolivalmiiksi. Nostelimme osat ulos odottamaan katolle nostoa. Jarin serkku emäntineen tuli lauantaiaamuna talkoisiin. Pojat alkoivat pystyttämään väliseinien runkoja ja me naiset kannoimme kipsilevyjä sisään. Riitti meillä hauskaa, kun totesimme, että reissuja tulee 50. Satulla oli vielä käsi kipeänä, joten kannoimme viisi levyä sisään ja pidimme tauon.Siinäpä meillä meni koko päivä. Pete tuli tutustumaan omaan työsarkaansa. Annoin miehelle Tyynen piirustukset ja näytin paikan, mihin uuni tulee. Mallailimme piipunpaikkaa ja sovimme työpalkoista. Pete toivotti työniloa ja intoa lähtiessään. Pojilla alkoi suuta kuivaa, eikä vissy auttanut, joten lähdin kaupasta hakemaan niille olutta. Kaupassa ollessani työmaalla oli käynyt sisareni miesystävänsä kanssa. Kova oli trafiikki työmaalla, koska seuraavaksi tuli Teemu ja Sinervön kauppa. Tai siis Sinervön kaupan auto. Toi Kahitiiliä märkätilojen seinien muurausta varten. Sitten mäkeen kiipesi Isä ja Erkki. He olivat vailla pakkasnestettä, kun eivät kuulemma juo olutta?? Päätimme päivän kun kaikki seinärungot olivat pystyssä ja levyt sisällä. Vielä oli pojilla tarmoa jäljellä, joten kantoivat lavallisen tiiliä sisään. Sitten syömään ja juomaan ja nukkumaan. Aamuseitsemältä kokkasin porukalle kunnon "hotelliaamiaisen". Söimme vatsamme killilleen ja lähdimme työhön. Pojat alkoivat lätkimään levyjä seinään ja me kannoimme Satun kanssa tiiliä sisään. Puolenpäivän aikaan oli levyt paikoillaan ja Turun vieraat lähtivät kohti kotia. Jari jatkoi puuhastelua ovenpäällisien kanssa ja minä aloin ruuvaamaan levyjä kunnolla kiinni. Meni siinä satoja ruuveja puun sisään. Vielä saimme vieraita kun veljeni avovaimoineen tuli käymään. Harri tutki uuden ruuvinvääntimeni ja totesi sen päteväksi välineeksi kipsiruuvien ruuvaamiseen. Sanoi, että olisi hänellä kotona hyvä meisseli, jos koneella ei kerkiä. He hee. Näinpä lähdimme hyvillä mielin pyhittämään lepopäivän iltaa saunomisen merkeissä.

Hyytävää pakkasta jarruna

Suunnitelmissamme oli  rakennella ja eristää ilmastointikanavan osat sisätiloissa ennen väliseinien pystyttämistä. Tietenkin siitä syystä, että pitkiä röörejä on helppo käsitellä, kun ei ole seiniä edessä vaikeuttamassa puuhastelua. Sinervö toi tontille kasan erikokoisia putkia ja mutkia ja muuta tarvittavaa sälää. Siirsimme putket sisätiloihin ja ryhdyimme puuhaan. Homma sujuikin aika mukavasti kahteenpekkaan. Rakentelimme ja eristelimme viime lauantaina mutkikkaimman kanavan lähes valmiiksi. Tarkoitus oli sitten nostaa valmiit palaset välikatolle ja yhdistellä ne siellä kanavaksi. Vaan luontoäiti ei ollut samaa mieltä. Pakkanen on paukkunut viikon verran, öisin siinä -25, jopa -30 asteen tienoilla, eikä päivisin ole juuri sen lämpöisempää ollut. Mene siinä nyt sitten välikatolle putkia puljaamaan. Tuloksena siis se, että kanavan osia lojuu pitkin pirttiä niin, että kohta tarvitaan aitajuoksijan taitoja, jotta pääsisi kulkemaan. Näinpä väliseinienkin pystyttäminen on lähes mahdotonta siihen saakka, kunnes saadaan putkistot pois lojumasta. Voi äiti, kun olit kauan kylässä. Jälleen tuli mieleeni lvi-vastaavamme ihmettelevä kysymys, "Miksi te talvella rupesitte rakentamaan?" Miksi niin.

Lumenkaivuuta

Lattiavalu sai kuivua rauhassaan koko viime viikon. Kävimme vain tarkkailemassa tilannetta. Lauantaina oli tarkoitus tehdä lumitöitä ja kaivaa tarvikepaketteja lumesta. Jari kuitenkin lähti aamulla jänismetsälle. Ei olisi kukaan arvannut, minkälaiseen hurmioon koiramme joutui. Liikkeellä oli useampia jäniksiä ja rusakoita. Koiraparkamme painoi ympäri metsiä haukku raikuen kuusi tuntia. Kuusi tuntia! Niinpä minäkin otin haulikon olalle ja menin metsään passaamaan. Siinä vierähti koko päivä. Saimme koiran pois metsästä hieman neljän jälkeen iltapäivällä. No, lauantaiaamuna otimme uuden startin. Puupaketit olivat hautautuneet mukavaan määrään lunta. Lapioin hiki päässä, jotta pääsimme alkuun. Ja löytyihän ne paketit. Naapurista tultiin auttamaan puutavaran kantamisessa. Rahtasimme väliseinä- ja saunamateriaalit tupakeittiöön lämmittelemään. Jari ruuvaili puuttuvia ruuveja laipioon ja minä leikkasin seinän ja lattialaatan välistä hörhöttävän ylimääräisen solukumin pois. Maanantaina menimme työpäivän jälkeen merkkailemaan väliseiniä räpsyn avulla. Parin tunnin mittailun ja räpsimisen jälkeen lattiassa oli punaiset ääriviivat alajuoksuja varten. Tästä on hyvä jatkaa.

Huraa, kuraa!

Torstaiaamuna lähdin Helsinkiin messuille. Koko päivän oli mielessä, että ovatko miehet laittamassa putkia lattiaan. Ajattelin, että kyllä vastaava mestari olisi soittanut, jos työmaalla ei ketään olisi ollut. Hän kun lupasi käydä paikanpäällä katsomassa, mitä siellä tehdään. Paluumatkani aikana Jari vihdoin soitti ja ilmoitti kaiken olevan kunnossa. Pyysi tuomaan pari hierrintä kun tulen. Niinpä nappasin matkanvarrelta hiertimet kainaloon ja kiirehdin katsomaan lopputulosta. Oranssia putkea kiemurteli ympäri huushollia ja kaikki oli kytkettynä jakotukkiin. Iloisin mielin menimme sinä iltana nukkumaan. Perjantaiaamuna Jarin serkkupoika saapui jälleen Turun takamailta hommiin. Toinen työmies teki oharin, mutta onneksi Erkki oli verstaalla ja lupasi tulla talkooseen.Kura-autot oli luvattu kymmeneksi, mutta kuten tavallista, ne olivat myöhässä. Onko kukaan koskaan nähnyt, että betoniauto olisi tullut silloin, kun on ilmoitettu? Minä en. No, kura-auto tuli yhdentoista aikaan ja sitten odotettiin vielä pumppuautoa puolisen tuntia. Pumppuhärvelin lopulta saavuttua päästiin pruuttaamaan kuraa lattiaan. Tomi toimi letkumiehenä ja Jari levitti. Erkki heilui laserin kanssa ja tarkasteli korkoja. Minä huolehdin ruokahuollosta. Pojat saivat pienen tauon, kun ensimmäinen auto oli pruutattu tyhjäksi, eikä toista vielä näkynyt. Saapuipa se toinenkin auto ja pruuttausta jatkettiin. Valu meni kaikinpuolin hienosti. Pojat pesivät varusteet ja lähdimme odottelemaan kuivumista. Aluksi tuntui siltä, että liippaaminen menee yöhön saakka, kun kura oli aina vaan lillinkiä. Vaan sitten kun se alkoi jämähtää, pojille meinasi tulla kiire liippaamisen kanssa. Urakka saatiin kuitenkin vietyä voittoisasti maaliin. Valupäivän jälkeen pidimme  perinteiset menot: ruokaa, sauna ja olutta. Ja ei kun hyvää yötä. Aamulla kipitimme tarkastelemaan tilannetta. Oven avattuani tulvahti sakea höyrypilvi silmille. Sisälämpötila oli lähes +30 astetta ja ilmankosteus öbaut 100%. Ujutimme jo aiemmin tutuksi tulleen sadevesiputken vanhasta reiästään ulos. Heti alkoi höyryä tupruta ulos. Jätimme lattian kuivumaan.