Pu-pu-pu-putkia lattiaan

Maanantaiaamuna soitti asentaja maalämpöfirmasta. Kertoi lähtevänsä lähestymään työmaata. Eläköön! Kirmasin riemuissani avaamaan ovea ja sytyttämään valoja raksalle. Vihdoinkin saadaan lattialämmitysputket paikoilleen. Raksalle ilmestyi finninaamainen asentajapoika, joka käveli kädet taskussa tarkastellen lattiaamme. "Juu, ei tätä vielä voi laittaa. Täytyy muutama juttu teidän tehdä ensin." NIIN MITÄ!?" Poika alkoi viittoilemaan, kuinka meidän täytyy piirtää väliseinät lattiaan spraymaalilla. Sanoi, että täytyy piirtää takkakin, kun olette tehneet niin ison tuosta vahvennoksesta. "Kuule, se on juuri niin iso, kun sen pitääkin olla!" Seuraavaksi poika perusteli huolellisesti, miksi putkia ei voi asentaa, kun ne ovat olleet ulkona. Ja iloiseksi lopuksi ilmoitti vielä, että syöttöputketkin on asentamatta. "Mitkä helvetin syöttöputket!?" Vaadin apinapoikaa näyttämään, mitkä putket ja mihin. Poika haki hangesta n.2,5 metriä pitkän mustan putken ja esitti, kuinka se katkaistaan kahtia ja laitetaan raudoituksen alle maalämpöpumpulta jakotukille, noin metrin matkalle. Totesi sitten lähtevänsä tästä menemään. Jäin suu auki seisomaan ovelle musta putki kädessäni. Hetkisen toivuttuani shokista välitin tiedon Jarille. Sitten luin tilausvahvistuksen. En löytänyt siitä kohtaa, jossa minut olisi velvoitettu piirtelemään väliseiniä lattiaan enkä ohjeita lattialämmitystarvikkeiden säilytyksestä. Syöttöputkikohdan löysin ja nyt ymmärsin, mitä se tarkoittaa. Kihisin raivosta ja lähdin heittelemään renkaita. Mieli myllersi. En oikein tiennyt olisinko vihainen vai surullinen. Katsoin parhaimmaksi olla ottamatta yhteyttä firman pääpaikalle, ties mitä olisi suusta ulos tullut. Jari tuli töistä puolenpäivän jälkeen ja alkoi soittamaan apinoiden kuninkaalle. Seitsemänteen peräkkäiseen soittoon lopulta vastattiin. Puhelun aikana ilmeni, ettei meidän tarvitse piirrellä väliseiniä, eikä tarvikkeita tarvinnut säilyttää sisätiloissa. Syöttöputki pitäisi olla paikallaan. Asentajapoika oli jäänyt sairaslomalle. Kiva, kiva. Arvoitukseksi jäi, oliko asentaja krapulassa, humalassa vai muuten vaan hukannut työmoraalinsa maanantaiaamun kunniaksi. Jarille luvattiin hoitaa asia.
Jari piirteli illalla piruuttaan väliseiniä lattiaan. Minä kannoin tarvikkeet sisään. Asensimme syöttöputket. Asennukseen meni noin kolme minuuttia. Jari oli tyytyväinen tulokseen. Sanoi, että nyt voi tulla tyhmempikin asentaja putkia vetämään, seinät olivat paikoillaan.
Tiistaina puolenpäivän aikaan asennuspäällikkö soitti ja valitteli vaikeuksia. Kysyi, sopiiko minulle, että tulevat heti aloittamaan homman ja tekevät sen torstaina loppuun. Sopiihan se. Tunnin päästä tontille kurvasi musta Audi ja perässä firman pakettiauto. Paarustin mäkeen. Yllätykseni oli suuri, kun reppahousuinen poika osoittautui asennuspäälliköksi, jonka kanssa olin monasti ollut puhelinyhteydessä. Päällikkötason poikanen alkoi apumiehen kanssa vetää oranssia putkea lattiaan. Putkien tulo on ollut yhtä änkytystä, mutta homma alkaa näyttä vihdoinkin hyvältä. Vaikka olen pitänyt firman porukkaa apinoina, täytyy myöntää pisteet asennuspäällikölle, joka ei pelkää ottaa letkusta kiinni ja lähteä itse kentälle puuhastelemaan.

Lunta

Rakennus ei juurikaan ole edistynyt sisältä eikä ulkoa. Kattotiilet on edelleen maassa puolenmetrin hangen alla. Katolla niiden sijaan lepattaa isot pressut. Ilmat eivät oikein ole suosineet kattohommia. Jos ei ole -25 astetta pakkasta, niin tulee luntaräntää vaakasuoraan. Aluskate ja ruoteet ovat kyllä paikoillaan, joten ilmoja vaan odotellaan että päästään latomaan. Sisätiloissa betoniverkot möllöttää korotettuna odottaen putkiapinoita, joiden tarvikkeet ovat lavalla jossainpäin tonttia lumen alla. Täytynee yrittää paikallistaa, mikä pöykky mahtaisi lattialämmitystarvikkeet sisältää. Jari oli sitä mieltä, että etsikööt itse putkensa, kun ovat ne sinne jättäneet. Yritin herralle selittää, että Kiidon Kauko ne sinne hankeen on tuonut. "Etsiköön itse putkensa, kun ovat Kiidon Kaukon ne laittaneet tänne tuomaan." Seuraavaksi yritin saada Jarin tajuamaan, ettei ole asentajien vika, että esimiehensä ovat apinoita ja ettei tätä hommaa nyt enenpää tarvitsisi vaikeuttaa. "Mitäs ovat töissä sellaisessa firmassa." Aaarrrggghhh!

Uudet aikataulut

Maalämpöapinoiden hommat menivät siis pieleen. Väliviikolla yritimme ottaa yhteyttä urakoitsijaan sopiaksemme uuden ajan lattialämmitysputkiston asennukselle. Pomoapina oli tietysti jäänyt lomalle, kuten vastaaja meille ilmoitti. Kakkosapina ei suvainnut vastata puhelimeen. Niinpä otin jälleen yhteyttä sähköpostitse, ei niin ystävälliseen sävyyn. Postiin ei tullut vastausta, mutta seuraavana päivänä kakkosapina jo suvaitsi vastata puheluuni.Selitin asiani asialliseen sävyyn, apina lupasi soittaa takaisin. Ja soittikin! Niinpä uusi asennusaika järjestyi jo 24.01.! Näinpä homma siirtyi kuukaudella eteenpäin. Niinpä peruutimme sähkömiehenkin samaan syssyyn. Olemme siis pattitilanteessa sisähommien suhteen. Kaikki on stopissa, kunnes apinafirman apinat saavat apinoitua putkensa paikoilleen. Emme kuitenkaan ole lannistuneet. Vaihdoimme työkohdetta sisältä lattiasta ulos katolle. Tiilikaton tekeminen olisi luultavasti helpompaa kesäisellä kelillä, (en tiedä, kun en ole kokeillut) mutta käy se näin talvellakin. Ainoa huonopuoli on se, että joutuu tekemään lumityöt joka aamu pihan lisäksi myös katolla. Vaan hyvin on Jari jaksanut lunta alas proiskia.Olemme kahteenpekkaan lyöneet ruoteita paikoilleen. Jari on hillunut katolla ja minä olen sahannut Jarin huutelemien mittojen mukaisia ruodepuita ja ojennellut niitä sitten ylöspäin. Voisin minäkin toki sinne katolle kiivetä, mutta minä en pystyisi siellä mitään tekemään, koska joutuisin roikkumaan kaksin käsin kiinni jossakin, mistä kiinni saisi. Kammoan näet korkeita paikkoja sen verran pikkuisen. Tavoittena onkin saada tiilet katolle tuossa ensi viikonlopun aikana, kun torstaikin on pyhäpäivä. Toivomme runsasta osanottoa talkoisiin (toiveunta). Eteenpäin, sano mummo lumessa.

Ongelmia

Tulihan se tukko meidänkin työmaalle. Asiat ovat sujahdelleet projektissa todella hienosti, lukuunottamatta maalämpöurakkaa. Nyt se meininki päätyi siihen pisteeseen, että kaikki aikataulut lensivät pepulleen. Maalämmön siirtoputket ovat möllöttäneet vierashuoneen ja suihkutilan välissä reilun kaksi kuukautta. Putkien oikea paikka on kodinhoitohuone. Olen toistuvasti kysellyt putkien siirtoa urakoitsijalta kahden kuukauden ajan sähköpostilla ja puhelimitse. Sähköposteihin ei ole vastattu ja puhelimessa asia on luvattu hoitaa. Ei ole tapahtunut mitään. Samainen firma asentaa myös vesikiertoisen lattialämmityksen, jonka asennusaika olisi ollut tällä viikolla. No, viimeviikon lopulla ilmoitin, ettei saada millään lattiaa kokonaan valmiiksi asennusta varten, kun ei tiedetä, mitä putkille pitäisi tehdä. Jo aiemmin yhteydenotossa viikolla 46 asia luvattiin hoitaa seuraavan viikon aikana. Ei hoidettu. Viimeviikolla luvattiin, että asia hoidetaan maanantaina. Ei hoidettu. Niinpä päätin turvautua vahvimpaan aseeseen, mitä tiedän, annoin urakoitsijan numeron Jarille. Jari pääsikin sopivaan vauhtiin ja huusi puhelimessa niin, että ukoissa tuli liikettä. Valitettavasti liian myöhään. Eilen raksalle saapui em. urakoitsijan aliurakoitsija, jonka kanssa päästiin asiasta sopuun ja selvyyteen. Pääsimme jatkamaan lattian laittoa, mutta hieman ennen puoltayötä oli pakko luovuttaa. Niinpä lattialämmitystä ei nyt saada asennettua eikä väliviikolla päästä valamaan. Kaiken lisäksi ylimääräisistä kustannuksista näyttää syntyvän riita. Urakoitsijan mielestä kustannukset eivät kuulu heille. He syyttävät meitä virheestä. Meidän mielestämme kustannukset eivät kuulu meille, koska urakoitsija ei ole hoitanut mitään hommaa ajoissa. Juttuhan on siis niin, että riita syntyi lämmönsiirtoputkien suojaputkista. Tilausvahvistuksessa selvästi lukee, ettei suojaputkia tarvita, jos porakaivo porataan ennen anturan tekoa. Juuri eilen muistutin urakoitsijaa, että kaivo porattiin reilu kuukausi ennen anturan tekoa. Tänä aikana kyselin siirtoputkia kerran viikossa. Urakoitsija lähetti ohjeen, jonka mukaan kehoitti meitä laittamaan suojaputket, kun en aikonut siirtää anturan tekoa. Unohti vain kertoa, että läpivientivaraus tarkoittaa sitä, että meidän olisi pitänyt ymmärtää vetää putket koko matkalle kaivosta kodinhoitohuoneeseen saakka. No, tästä on siis kaksi kuukautta. Sinä aikana olen kysellyt putkien siirtoa kerran viikossa. Silloin oli vielä sulan maan aika, taloa ei oltu pystytetty. Kustannukset olisivat olleet pieniä. Nyt maa on jäässä, talo on pystyssä. Tarvitaan lämpömattoja ja kaivuri. Asia on siis vielä auki. Uhkasin urakoitsijaa lakimiehellä enkä toivottanut hyvää joulua. Vaan hyvää ja rauhallista joulua teille uskolliset lukijani otan pian kinkun uunista ja ryhdyn joulun viettoon minäkin. Ja kaikkialla maassa oli rauha.

Pakko painaa pitkää päivää

Viime viikonloppuna oli tarkoituksena saada viemärit valmiiksi. Huomasimme kuitenkin lauantaina iltapäivällä, että tärkeitä osia on jäänyt ostamatta. Sinervön kauppa oli kuitenkin jo kiinni, joten olimme voimattomia. Mallailimme olemassa olevat putket ja mutkat hahmolleen ja vaihdoimme työkohdetta.Päätimme plätkiä ruoteita paikoilleen. Niinpä pyysin Jaria mittaamaan lappeen pituuden, jotta voisimme suorittaa laskutoimituksen, jolla selviää ruodeväli. Jari oli kovasti touhuissaan ja kiipesi pikkulipalle mittauspuuhiin. Huuteli sitten mitan minulle. Laskeskelin paperille kerto- ja jakolaskuja pitkän rimpsun. Katkoimme ruodepuut oikeaan mittaansa ja ryhdyimme puuhaan. Jari hillui katolla ja minä ojentelin ruoteita ylös ja pidin rakennustelinettä pystyssä. kahdenkymmenen asteen pakkanen alkoi kipristellä sormia ja varpaita ja päätin mennä sisään lämmittelemään. Pian tuli katolla hiljaista. Kuuntelin hetken ja menin ovelta huutelemaan, että onko ukko vielä katolla, vai humpsahtiko alas. Ylhäältä kuului Jarin apea ääni, että jokin oli mennyt pieleen. Jako ei täsmää. Tarkastin laskelmani ja julistin sen olevan täysin oikein. Pyysin Jaria tekemään tarkastusmittauksen lappeen pituudesta ja sieltähän se virhe löytyi. Mittanauha näytti aivan eri lukemaa kuin aikaisemmin. Varmaan joku halpismitta. Eipä siinä auttanut muu, kuin sorkkarauta laulamaan ja ruoteet irti. Naputtelimme naulat puista ja menimme tekemään uuden laskelman. Jari kävi vielä mittaamassa lappeen uudelleen ja mitta pysyi samana. Jarin kiivetessä uudestaan katolle naulapyssy kainalossa, ehdotin, että laittaisi alkuun vain muutamalla naulalla kunkin ruoteen, kunnes nähtäisiin, miten jako asettuu. Sain kannatusta ehdotukselleni. Tälläkerta mitta piti paikkansa ja pääsimme harjalle voittajina.
Mennellä viikolla olemme ahkeroineet iltaisin viemäreiden kanssa. Työpäivien päätteksi olemme vielä puuhastelleet Käpälämäessä muutaman tunnin sillä seurauksella, että viemärit on viritetty ja peitetty. Pitkät päivät jatkuvat vielä viikonlopunkin, koska ensiviikolla tulevat lattialämmityksen asentajat. Siihen mennessä täytyy olla styroksit, vesiputket,betoniverkot ja kaapelit oortningissa. Ei sitten muuta, kuin hihat heilumaan.

Lämmin pirtti

Saimme siis viimeviikon aikana talon alustavasti lämpöiseksi. Kovaa villaa on yläpohjassa 10 senttiä, jonka ansiosta puhallusvillan kanssa ei tarvitse pitää kiirettä. Lumi huushollista suli jo loppuviikosta, mutta kosteutta on riittänyt. Koska nykytaloissa on muovia seinissä ja katossa, kosteus ei niin vain pääsekään haihtumaan. Niinpä keksimme tuupata sadevesiputken sisätiloista aina katolle saakka, toimimaan ikäänkuin savupiippuna tai tässä tapauksessa höyrypiippuna. Lämpö ja kosteushan tunnetusti nousevat ylöspäin. Piippu onkin toiminut hyvin. Sora alkaa olla kuivaa, eikä katosta enää tipu vettä niskaan. Hyvä.Pirtissä kävi lämpötila jo +18 asteessa, mutta pienensimme puhaltimen tehoja saavuttaaksemme ideaalin työskentelylämpötilan. Viime viikonloppu meni huilatessa Aulangolla ja maanantaina kaatui viimeinen hirvi. Peuraporukasta eräs innokas kyttääjä ampui meille peurankin, joten saamme nyt keskittyä täysillä tärkeimpään harrastusten haittaamattomina.Tutkailimme Jarin kanssa piirustuksia eilen ja merkkailimme väliseinien paikkoja merkataksemme viemärien paikkoja oikeisiin paikkoihin. Hieman syntyi keskustelua wc-pönttöjen sijoituksesta, mutta pääsimme yksimieliseen ratkaisuun. Jari pyöriskeli merkkausmaalin kanssa ja luetteli tarvikkeita. Osoitteli sinne tänne ja puhui haaroituksista, mutkista, kuiva- ja märkäkaivoista sekä erisorttisista putkista. Minä seisoin tyhmänä vieressä ja yritin pysyä kärryillä. No, nyt vaan putkikauppaan ja tarvikkeet työmaalle. Sitten aletaan kaivamaan soran sisään putkia ja mutkia , joita pitkin on kakkaveden hyvä lasketella menemään.

Lunta luvassa, lunta tuvassa

Viimeviikon loppupuoli meni ihmettä ihaillessa. Simonsin Viola käpälämäessä. Veljenikin avovaimoineen oli lähtenyt viikonloppuna vartavasten taloa katsomaan. Esittelimme heille, missä mikäkin huone tulee sijaitsemaan, tyyliin: "Tuisku seisoo kodinhoitohuoneessa, minä olen keittiössä, Jari on makuuhuoneessa ja Harri vierashuoneessa, Vinski seikkailee saunassa. Viikonloppu vietettiin jahdissa, tuloksetta. Maanantaina mittari näytti -24 astetta. Huuh! Tiistaina Jarin serkku Tomi tuli Kaarinasta talkootöihin. Tavoitteena saada sisäkatto, vai mikä välipohja se on, valmiiksi niin, että lämpö alkaa pysyä pirtissä ja lumi talon sisältä sulaa. Ja tavoite on saavutettu. Rakennusmuovi on paikallaan, harvalaudoitus on paikallaan, naulausrimat on paikallaan...huomenna. Tuulensuojapahvit on paikallaan. Sitten vielä levitellään kymmenen senttiä kovaa villaa ja VOT! huusholli on lämmin. Minä itse kunnostauduin tänään asentamalla ikkunapellit silläaikaa kun pojat hakivat puutavaraa. Lisäksi siivoilin ympäristöstä kaikkia puunkappaleita ja muovin suikaleita ja muuta roinaa. Lisäksi keräilin villapaaleja yhteen kasaan ja suojailin muovilla. Niin se etenee kuin Kuopion juna. Nyt mennään saunaan.